Lämmittelyä ei parane jättää välistä. Ei silloinkaan, kun myöhästyy metrosta tai bussista ja juoksee koko matkan asemalta tanssikoululle. Vaikka kroppa alkoikin lämpenemään ja viimeistään portaissa hengästyi, on kroppa silti saatava auki, veri kiertämään muihinkin lihaksiin ja orientoiduttava siihen, mitä juuri nyt ollaan tekemässä. Ajattelin blogin aloittamisen vaikeuden olevan avauskynnyksen ylittämisessä, mutta kohtasinkin suuremman haasteen aloittaessani kirjoittamaan ensimmäistä virallista julkaisua.

Vaikka tästä junasta, jonka lähdön ja kulkusuunnan päätän itse, en varsinaisesti voi jäädä, juoksin silti loppumatkan ja saliin saapuessani ajattelin, että nyt vaan mennään. Yllätin kuitenkin itseni ovelta empimästä. Ensimmäinen kirjoitus ei tahtonutkaan tulla, sillä huomasin, että mulla onkin paljon asiaa. Ja silti tuntui, että joku pohjustus, aloitus.. lämmittely kaivataan ennen niitä paljoja asioita, ennen kuin sopii päästellä. Eikä mikään aiemmin ajateltu tuntunut sopivalta ensimmäiseksi tekstiksi. (Seuraavat kirjoitukset onkin sitten jo odottamassa.) Niinpä päätin antaa toisen silmäyksen vanhoille muistiinpanoilleni ajatuksella, mistä kannattaa lähteä liikkeelle…

Lämmittelyn tärkeys korostuu, valitettavasti, mitä vanhemmaksi tulee. Kuitenkin oppimsen kannalta merkittävää työtä tehdään niin paljon jo ennen sitä hetkeä, kun kroppaa aletaan lämmittämään senkertaiseen fyysiseen harjoitukseen. Treenasin itse tosi pitkään niin sanotusti vain lilluttelemalla, vaikka lämppäsinkin. Nautin tanssin tuomasta fiiliksestä, liikkumisesta ja hikoilusta sekä siitä porukasta, jossa naurettiin ja tsempattiin toisiamme viikoittain. Treenasin säännöllisesti ja kovalla tasolla, huolehdin kehosta ja mielestäni ja tanssi eli vahvasti muillakin elämäni osa-alueilla. Tanssin ammattilaisuus ei silti ollut minulle virallisesti tavoite vUOsiin, enkä koskaan pysähtynyt ajattelemaan, minne haluan tanssini kanssa mennä tai saavuttaa. Olin tyytyväinen siihen, mitä tein ja lilluin pääasiassa mukavuusalueella. Enkä sano, että välttämättä omalle tekemiselle pitäisikään asettaa jatkuvasti tavoitteita tai tehdä siitä millään tasolla suorittamista, jos on tyytyväinen fiilistelyyn. Mikäli kuitenkin haluaa päästä osaamisensa kanssa jonnekin, tai edes pitkälle eteenpäin, pätee tanssiin sama tavoitteellisen harjoittelun suunnittelu ja toteuttaminen kuin muihinkin oppimispolkuihin ja tavoitteiden saavuttamiseen.

Taitolajeissa ja taidealoilla tavoitteiden asettaminen voi aiheuttaa jakaantunutta mieltä, kun toisaalta tavoitteet voi asettaa mihin tAhansa ja toisaalta ne jäävät usein melko abstraktille tasolle. No kyllä; sitten ne reitit, miten niihin tavoitteisiin päästään, välitavoitteet, puolimatkan tsekkaukset ja reittimuutosten hyväksyminen. Mutta lukiessani ylöskirjoittamiani asioita vuoden 2014 Elite Lockin Campilta, bongasin kohdan, joka on tärkeää huomioida vielä ennen tätäkin kaikkea! Semmoinen seikka, jota olen huomaamattani yhdeltä kulmalta toteuttanut, mutta jonka olen huomannut todellisuudessa skipanneeni monessa käänteentekevässä kohdassa, joissa tietoinen toiminta olisi varmasti helpottanut taisteluani eteenpäin.

Frank ”Sundance” Sams, mahtava vanhanluokan lockari (Footlocker-ryhmän perustajajäsen, myös ELC:n perustaja yhdessä Greg Campellock Jr:n ja Tashin kanssa) totesi ydessä kiinnostavista keskusteluhetkistä leirin aikana:

”Spot the levels you want to reach.”

Toteamus ei kehota ainoastaan asettamaan tavoitteita, vaan oikeasti spottaamaan ne paikat (konkr.& kuv.), ne taitotasot, ne roolit, joihin sinä haluat yltää! Joku tekee jo sitä, mitä sinä ihailet, mutta se voi olla jotain, minkä olemassa olosta et edes tiedä ennen kuin osut oikeaan aikaan oikeaan paikkaan (oikealla motivaatiolla oikealle workshopille tai oikealla vireystasolla uudelle YouTube-sivulle). Aistien aukipitäminen mahdollistaa omaan tekemiseen sopiville poluille päätymisen ja sen määrittelemisen, mihin haluan tai mihin esimerkiksi edes voisin päästä. Mahdollisuuksien kartoituksen jälkeen on hyvä sitten muotoilla ikiomat tavoitteet, joihin haluaa oman tekemisensä (niillä uusilla tasoilla sitten) viedä.

Bongaa ne tyyypit, joiden tekemistä tai työmoraalia ihailet ja aseta johtotähtesi siihen paikkaan, missä tämä kyseinen henkilö on. Älä sido sitä henkilöön, sillä heillä on omat suuntansa ja tavoitteensa, joita kohti he ovat jatkuvasti matkalla. Sundance totesi samalla reissulla hyvän kiteytyksen tästä sanomalla, ettei ole olemassa täydellistä lockaajaa, sillä se on jatkuvasti jokaisen tavoite. Niinhän se menee: parhaatkin puskevat eteenpäin ja pyrkivät oppimaan uutta. Tavoitteet ovat jatkuvassa liikkeessä ja nekin, jotka ovat saavuttaneet jotain, mitä sinäkin haluat saavuttaa, suuntaavat eteenpäin sen hetkisiltä sijoiltaan. (Tavoitenewtonin laki 1: Jos haluat olla yhtä hyvä kuin joku, ja tämä kyseinen joku etenee kohti omaa tavoitettaan vastaavalla vauhdilla kuin sinä lähestyt tavoitejokuasi, tasojenne välinen etäisyys pysyy muuttumattomana ja olet jatkuvasti yhtä kaukana tavoitteestasi). Niinpä on tärkeää merkata maaliksi se taso, jolla joku tietyllä hetkellä on, tasoksi jonka haluat saavuttaa.

Lisäksi tulee muistaa, että meidän kaikkien reitit tietyille tasoille ovat aina ihan uniikkeja rupeamia omista lähtökohdistamme, ja vaikka valintoja voi tehdä, vaikuttavat olosuhteet aina siihen, kuinka kiviseltä tieltä ponnistetaan. Reitit ovat monet, mutta kaikki tiet vievät Roomaan jne. Vaikkei kulkisikaan juuri samoja sniikkerinpainalluksia, voi tietyille tasoille päästä monenlaisista lähtöasetelmista. Ja jokainen voi ihan itse päättää, kuinka tarkalla fokuksella tavoitteita asettaa ja niitä kohti lähtee etenemään. Kun tietää, minne on menossa, on helpompi valita niitä reittejä, joita pitkin pääsee lähemmäs päämääriä.

Teetän oppilailleni (ja itselleni) säännöllisesti tavoitteidenasettamishetkiä ja huomattuani taannoin oman tavoitteellisuudettomuuteni, pohdin tavoitteiden tarpeellisuutta ja merkitystä tanssimiselle nykyäänkin usein. Tavoiteista ja niiden asettamisesta täytyneekin kirjoittaa ihan oma osasensa. Mutta ennen sitä on tärkeää havaita ne tasot, jotka halutaan saavuttaa.

Ja lämmiteltävä kunnolla.