Viikonlopun Kohtaamisia, koulutusta ja konkretiaa -seminaari tanssin ammattilaisille tarjoili kaksi päivää uusia työkaluja ja ajattelun välineitä tanssin työkentälle. Koulutusviikonlopun työpajoihin ja luennoille ilmoittauduttiin ennakkoon ja ohjelmasta sai poimia omaan aikatauluun sopivat palaset, jotka itseä kiinnostivat tai tulivat eniten tarpeeseen. Kaikista seminaarin osasista sai ammennettua paljon ja moni asia jäi kytemään mieleen tuotteliaina ja herkullisina. Viikonlopun otsikko kuvauksineen lupaili työkaluja taiteelliseen ja tuotannolliseen toimintaan sekä kehittymiseen ja verkostoitumismahdollisuuksien lisäksi konkreettisia välineitä omaan tekemiseen.

Koulutusviikonloppu järjestettiin Helsingin Kaapelitehtaalla yhteistyössä Tanssin talon, Zodiakin ja Tanssille Ry:n toimesta.  Täällä pääset tutustumaan tarkemmin kurssin ohjelmaan, mutta alla monisanaisempi tiivistelmä koetusta.

Tutustumistyöpajat

Lauantai aloitettiin Liisa Risun kaksituntisella tutustumistyöpajalla, jossa tunnusteltiin kehollisen artikulaation ja kompositiomenetelmien harjoitteita sekä virittäydyttiin improvisaation kautta kehollisen muodontajun ja yhteisen tekemisen taajuudelle. Työpajassa tehtiin ohjattua parityöskentelyä sekä muutama pidempi ohjattu, improvisoitu ryhmäsessio. Mieleenjäävimpänä harjoitteena varmasti ”aurinko paistaa selkäsi takana”, joka herkisti ryhmän kuuntelulle, itsenäisten tanssillisten päätösten tekemiselle sekä jaetun tilan käyttämiselle kokonaisuuden luomiseksi. Työpajan taktiikoina assisted dancing, guided composition ja structured improvisation. Risu kehotti kuuntelemaan oman kehon sen päiväisiä mieltymyksiä ja havainnollisti harjoitteita omalla esimerkillä sekä extempore-assisteeraushetkillä. Musiikkia oli vähän ja hyvänatahoista hymähtelyä paljon.

Nopsan juomabreikin jälkeen jatkettiin toisella tutustumistyöpajalla, Carl Knifin ohjauksessa. Työpaja herätteli liikkeeseen lempeästi ja ohjasi samalla ymmärtämään Knifin luomaa liikesanastoa ja työmenetelmiä. Työpajan tavoitteiksi oli nimetty kokonaisvaltainen kehonhallinta sekä totaalinen läsnäolo, mihin pyrittiin pääsemään avaamalla kehoa ja mieltä ohjatulla improvisaatiolla sekä muistuttamalla nykyhetkestä. Näkeminen ja hengitys olivat keskeisessä roolissa ja työskentelyssä pyrittiin koko ajan kohti tarkkoja kehollisia tiloja ja liikelaatuja. Tunnilla tarkasteltiin kosketusta tilaan sekä katseen kohdentamista itsestä ulos samalla kun oma tekeminen oli tietoista ja kehollisesti rytmitettyä. Lopun parityöskentelyä olisi mielellään jatkanut kauemminkin.

Speed meeting -sessio

Tanssin tekijöille tarkoitettu Speed meeting mahdollisti kohtaamisia kollegojen ja eri tanssin toimijoiden välillä. Ilmoittautuneet jaettiin neljään ryhmään, kahteen huoneeseen, joissa toinen ryhmä istui pöydissä/sohvilla ja toinen porukka kiersi tyypiltä toiselle. Aika rajattiin täyden osallistujamäärän vuoksi kuuteen minuuttiin per keskustelu ja tuntui, että joka minuutti oli kullakin pisteellä käytössä jokaisen keskustelun yhteydessä. Keskusteluun varattu aika oli käytettävissä vapaasti, mutta tarpeen varalta oli pisteille asetettu kysymyskortteja helpottamaan keskustelua ja virittämään juttua – omat unohtuivat kyllä kokonaan siihen läjään.. Juttua oli mahdollista jatkaa kierrosten päätteeksi Zodiakin aulassa, ja tiskille oli varattu hengailuevästä ja virvokkeita.

Speed meeting toimi mielestäni loistavasti ja mahdollisti kohtaamisia, joita muuten ei välttämättä olisi päässyt syntymään. Tehtävänanto oli selkeä ja kierto toimi mutkitta, joskin joissain tilanteissa kuusi minuuttia hujahti niin, että piti varoa huutelemasta vieraisiin pöytiin, kun kello oli jo kilissyt. Onneksi meille jaettiin palautelomakkeet täytettäväksi; omani muotoutui muistiinpanovälineeksi ja käyntikortiksi suikaleittain. (Note to self: ens kerralla oikeat muistiinpanovälineet mukaan) Keskusteluiden aikana kiinitin huomiota siihen, että löysin omasta kertomastani, vaikkakin samoista urakäänteistä, aina uusia puolia kulloisenkin keskustelun ja keskustelukumppanin kanssa, joten ei tuntunut, että olisin vain toistanut samaa 20 kertaa.

Viestintäorientoituneena keskustelun aloittaminen tuntui luontevalta, minkä lisäksi olin päättänyt saada pikatapaamisista jotain irti, joten heitin kanssakeskustelijoille kysymystä ja kommenttia aidosti kiinnostuneena. Samalla pääsi kuulemaan, miten muut puhuivat omasta urastaan sekä taustoistaan. Huomasin kuitenkin pian, että oma tarinani istui aivan hyvin muiden lomaan ja sain aitoa kiinnostusta takaisin. Mahtavia yllätyksiä ja ehdottomia high lighteja tuikattiin eteen valmiina suosituksina ja vinkkeinä, mihin suunnata seuraavaksi! Ihailin tyyppejä, joilla oli tanssinkenttä hallussa niin laajasti, että sieltä pystyttiin poimimaan kuhunkin keskusteluun toisen tavoitteita mahdollisesti edistävät nostot. Sainpa droppailtua keskusteluun myös kaverin hyvinvointiyrityksen tietoja sekä promottua siskoani, joka toimii maskeeraajana. Kannattavaa siis myös lähipiirille!

Vaikka speed meeting onkin matalankynnyksen verkostoitumista, kahdenkymmenen uuden tyypin tapaaminen, jatkuva vireystila ja itsensä promoaminen (matkustuksen ja neljän tunnin tanssityöpajojen päälle) uuvuttavat kyllä vaikka olisi kiinnostunut ja innostunutkin. Seikkailtuani kaupungin toiselle puolelle, maistui Helenan tekemä iltapala, tee ja sauna kuin unelma. Nukuin kuin tukki, vaikka heräsinkin aamutuimaan tarkistelemaan, mikä kello on oikeassa.

 

 

Sunnuntaina homma jatkui luentotyyppisillä pienryhmäkokoontumisina, joissa päästiin kuulemaan pitkään tanssitaiteen parissa monipuolisesti työskennelleiden oppeja ja esitettiin mieltä askarruttavia kysymyksiä. Näihin pohdintoihin sai myös vertaisvastauksia ja keskustelua.

Työelämäklinikat

Aamupäivän ensimmäisellä työelämäklinikalla osallistuin Pirjo Yli-Maunulan luennolle otsikolla Taiteilija – itseään ohjaava moniammattilainen. Ja on heti todettava, että antoisa, kiteyttävä, hyödyllinen ja käytäntöön kääntyvä puolitoistatuntinen siitä, miten yhdistää taiteellinen työ sekä siihen liittyvät muut työprosessit! Yli-Maunula jakoi kokemuksiaan erilaisista työskentelytavoista, työryhmän vetämisestä, taiteellisten projektien jaksottamisesta, aikataulutuksesta ja työnjaosta, apurahahakemusten muistamisesta sekä dedisten taivuttamisesta taiteellista työtä palveleviksi työkauden palasiksi (tsekkaa muuten Tinfon apurahavahti ja valjasta työskentelysi avuksi!). Hyviä vinkkejä jaettiin myös siihen, kuinka jäsennellä monien projektien viidakkoa ja lievittää pakkautuvista hommista aiheutuvaa ahdistusta.

Luennolla syntyi keskustelua ja esitettiin hyviä kysymyksiä. Viestijänsieluani ruokki myös ryhmädynamiikan ruotiminen ja pohdinnat dialogisuuden sekä ryhmähengen säilyttämisestä residensseissä sekä pitkissä projekteissa. Huomasin toisen koulutukseni todella olevan aarrearkku, josta löytyy korjaussarjaa ja ennakointivälineitä tälle puolelle taiteilijan työtä. Osallistujilta tuli myös todella hyviä pointteja ja näkökulmia, jotka saivat ajatusrattaat pyörimään. Muistiinpanovälineet tulivat tarpeeseen ja Yli-Maunulan informatiiviset, hyvin kootut slidet tallentuivat suurimman osan älylaitteille.

Toisella työelämäklinikalla samaan aikaan STST:n Sami Hiltunen avasi sopimuskäytäntöjä työntekijän ja työnantajan näkökulmasta sekä pohditutti apurahatyöryhmien pulmia. Luento selkiytti oikeuksia ja velvollisuuksia molemmilla puolilla pöytää ja yksinkertaisti ranskalaisksi viivoiksi, mitä nämä tarkoittavat näyttämötaiteen kentällä. Myös tämä luento tarjosi muistilistoja työelämän toimistohetkiin, kuten palkkaneuvotteluihin ja budjetin laatimiseksi. Työryhmädemokratia sekä apurahatyöryhmä olivat vastaavasti synnyttäneet keskustelua ja pienryhmässä oli mahdollista saada äänensä kuuluville.

Työelämäklinikat tarjoilivat lähes käsinkosketeltavaa konkretiaa kaikkia tanssitaiteen työntekijöitä koskevissa asioissa, hyviä oivalluksia sekä lyömätöntä faktaa, joiden avulla on mahdollista tehdä omasta arjesta nautittavampaa, säilyttää hallinnantunne omalla työkentällä ja itseä koskevissa päätöksissä sekä selvitä monialaisista haasteista omaa taitelijaydintään menettämättä.

Case-esittely: Kestävä kehitys, The Earth Song -konsepti ja kotimaan kiertue

Tässä työpajassa Sari Palmgren kertoi kestävän kehityksen ja The Earth Song -konseptin kautta mahdollisuuksista toteuttaa kattava kotimaankiertue. Palmgren kertoi kiertueen toteuttamisesta sekä vastasi siihen, mitä mahdollisuuksia, rahoituskanavia ja yhteistyökumppanuuksia kestävän kehityksen läpiajatteleminen tuo ja mahdollistaa tanssitaiteilijalle, työryhmälle ja itse tanssiteokselle? Työpajassa esiteltiin myös Tanssin tiedotuskeskuksen järjestämässä kestävän kehityksen Think Tank -sarjassa muotoutunut tanssitaiteen kestävän kehityksen ohjeistus, jota Palmgren on ollut mukana luomassa.

Jälkipyykki

Viikonlopusta jäi paljon uusia ajatuksia ja ideoita jatkojalostettavaksi, eikä otsikko pettänyt lupaustaan. Olin itseasiassa unohtanut alunperin ilmoittautuneeni koulutusviikonloppuun ja kun sähköpostiin tippui ”päivitetty aikataulu”, ihmettelin kulmat kurtussa, mitä pirua mulle spämmätään, kunnes otsikot rupesivat kuulostamaan tutuilta. Siltä, mistä olin kiinnostunut edellisenkin kerran niistä lukiessani. Muutaman päivän varoajalla ilmoitin kimppakyytisivustolle matkaavani viikonloppuna pääkaupunkiseudulle (onneksi oli muuten FDO:n Performing Arts -kisan alkukarsinnat, niin sain kyytiläisiä. Kovat oli kisat kuulemma ja pääkaupunkilaiset taisivat viedä kotikentällä.) ja varmistin, että majoituskaverilla on sauna uudessa kodissa.

Suomeen muuton jälkeen musta on tuntunut että en jotenkin ole kartalla, mitä ja ketä täällä tapahtuu taidetanssin kentällä. Niinpä minulle tämä koulutusviikonloppu oli loistava päivitys ja orientaatio Suomen ammattilaiskenttään ja takaisinverkostoitumiseen. Sain speed meetingissä loistavia vinkkejä ja kontakteja, kiteytyksiä Suomen työelämäsysteemeistä ja nykytilasta sekä googlailtavia instansseja, joista voisi päästä ponnistamaan taas eteenpäin. Päätimme myös puolivahingossa pistää pystyyn sparrausryhmän työkenttää koskevissa asioissa ja taiteellisessa ideoinnissa. Tästä tulee varmasti lisää tarinointia perjantain ensimmäisen palaverin jälkeen!

Viikonlopun tarjonta saatiin toimivaksi ihan älyttömän pienillä huomioilla, jotka saivat kävijät tuntemaan itsensä huomioiduiksi ja kannustivat jaksamaan lopulta melko raskaatkin päivät (tanssia, sisäistämistä, kuuntelemista, jatkuvaa valmiutta ja vireystilan ylläpitoa sekä läjä uusia tyyppejä – joille piti yksilöidysti tiivistää oma tausta ja tulevaisuuden toiveet, huh.). Osallistujille oli läpi viikonlopun vesi- ja mehukannut hollilla, luentojen välissä tarjottiin palasta ja lounastauoista huolehdittiin. Lauantaina oli mahdollisuus taidekokemukseen koulutuspäivän jälkeen, Jeminan parissa ja Zodiakin aulassa pystyi jatkamaan juttua ja jäädä keskustelemaan päivän kokemuksista virvokkeiden parissa.

Kaikissa osioissa käytiin läpi nopsa nimikerros, ja vaikka meitä oli tosi monta, eikä suurin osa nimistä jäänyt kerrasta mieleen, loi jokaisen kuuleminen ryhmäytymisentunteen. Tunsin oloni kotoisaksi tässä ammattilaisten joukossa ja tuntui, että jokaisen halu saada viikonlopusta irti uutta, ruokki toisten kehittymishalua. Samalla koulutus voimautti ja vahvisti kokemustani pätevänä tanssintekijänä ja kasvatti varmuutta ottaa kotimaankenttää uudelleen haltuun.

Kiitokset Tanssin talolle, Zodiakille ja Tanssille Ry:lle järjestämisestä, sekä osallistujakollegoille viikonlopusta. Näihin viikonlopun herättämiin ajatuksiin palaan vielä uudelleenkin.