Missatut tapahtumat. Osa 1

infinnish

Tanssitapahtumia, kiinnostavia kokoontumisia ja workshoppeja on jatkuvasti eri puolilla meneillään ja tuloillaan. Pohjoismaissa tanssitapahtumien kavalkaadi on runsasta ympäri vuoden ja melkeinpä kaikkien lajien edustajat pääsevät nauttimaan uusista opeista ja esityksistä itsenäisinä eventteinä tai osana suurempaa
kokonaisuutta. Tarjontaa on halukkaille kuitenkin niin paljon, (ei ollenkaan liikaa, mutta kuitenkin sen verran) että jotain tulee aina missanneeksikin. Resurssien puutteesta tai päällekäisyyksistä johtuen. Niinpä toisinaan olemme vain kuulostelun varassa; miten meni? Mitä näitte? Mitä opit? Oliko sellaista kuin odotit?

Mä missasin toissaviikonloppuna Helsinki Battle 4 Peace -tapahtuman. Olisin tänä vuonna halunnut päästä näkemään ja kokemaan tapahtuman, jonka viime vuonna missasin Suomeen muuton takia. Tänä vuonna ei ollut oma agenttikaan paikalla, joten piti tiedustella joltakulta muulta…

Tapahtuman taustalla oleva Njara Rasolo tarjoutui onneksi ilomielin vastaamaan, millaista oli järjestää Helsinki Battle 4 Peace toista kertaa Suomessa, millainen historia tällä kansainvälisellä konseptilla on ja mitä me missasimme.

Festivaalikonseptia on rakennettu usean vuoden ajan ja Madagaskarilla alkunsa saanut festivaali on ländätty Suomeen kiinnostuskäyrän ollessa selkeästi kasvava. Ensimmäinen Suomessa järjestetty battletapahtuma oli ikään kuin Battle 4 Peace minikoossa. Osallistujia oli vain 150, kun Madagaskarilla se keräsi samana vuonna jo 1400 osaanottajaa. Njara on lähtenyt rakentamaan siltaa Suomen ja Madagaskarin välille ja sekoittanut mukaan pohjoismaista yhteistyötä. Haaveena hänellä on pystyä vahvistamaan maidenvälisiä siteitä tuomalla tanssijoita mukanaan tapahtumiin, jakamaan osaamista ja yhteisöllisyyttä. Sekä kiriä nyt viimeisimpännä Tansaniassa aloitettu festivaali vähintään samalle tasolle.

Njara matkustaa tanssin perässä paljon ja on päässyt laajentamaan verkostoaan tanssikulttuurin parissa kansainvälisesti, niin omatoimisesti käydessään katsomassa kilpailuja kuin UP THE RAP’n näytöskiertueella 2000-luvun alussa. Nyt hän kertoo yllättyneensä iloisesti saamastaan tuesta aiemmin tapaamiltaan tanssijoilta, joihin hän otti yhteyttä festivaalin tiimoilta. Niki, Storm, Martha, Hong 10… Jokaiseen Njara oli tutustunut matkoillaan ja kaikki ottivat tuomaristokutsun mielellään vastaan.

Tänä vuonna missaamani festivaali oli Suomessakin jo suurempi tapahtuma kuin edellisvuonna ja kansainvälinen tuomaristo sekä skabojen line up houkuttelivat osallistujia Pohjoismaiden lisäksi myös Saksasta ja Venäjältä. Festivaali oli nyt myös organisoituneempi kokonaisuus karsintoineen ja battleineen, minkä lisäksi tilaa pystyttiin käyttämään toisella tavalla. Suomalaiset, aikaorientoituneet kävijät kärsivät ohjelman aikataulun pitämättömyydestä, mutta Njara piti lippua korkealla ja päätti hoitaa homman silti kotiin.

Tämän vuoden festivaaleilla Njara oivalsi myös taukojen merkityksen ohjelmaosioiden välissä. Paitsi että breikit mahdollistavat ohjelman justeeraamisen, ne mahdollistavat myös maaperän niille jaettuille hetkille, jotka rakentavat yhteisöllisyyttä. Dj heitti biitin tanssijoille ja soitti hyvää musaa kaikki välit ja Njara mietti, huomasivatko osallistujat kuinka kaikki yhtäkkiät olivat kokoontuneet todellakin yhdessä hyvän fiiliksen ääreen. Kaikki kilpailijat, tuomarit, katsojat, ystävät ja tukijat jammailivat ohjelman välissä ja olivat yhtä joukkoa välittämättä rooleista tai tyylilajeista.

Festivaalin valmistelut sekä ennakkotyöt ovat olleet kokonaan yhden miehen harteilla, mutta onneksi lähipiiri on tukenut. Alkuun Njara säästi jokaisen palkkansa festivaalin järjestämistä varten. Lähipiirin usko Rasalon projektiin ja festivaalin järjestämiseen kannusti jatkamaan eteenpäin, mutta tärkeimpänä mahdollistajan oli vuosien aikana rakennettu luottamussuhde kulttuurikeskus Caisan kanssa. Caisa oli ottanut uuden tanssinopettajan hyvin vastaan ja Rasalon projektit ovat aina tuoneet ihmisiä kulttuurikeskukselle. Niin uusia kävijöitä kuin Rasalon projekteista aiemmin innostuneitakin. Jännittävää järjestämisestä on tehnyt se, että on mahdotonta tietää, kuinka paljon battleihin on lopuolta tulossa osallistujia. Suomessakin osallistujamäärää jouduttiin kuitenkin jo rajoittamaan tapahtuman lähestyessä. Silti kulttuurien ero yhteisöllisyyden muotoutumisessa ja näkymisessä maiden välillä on huomattava.

Tapahtuma järjestettiin Helsingissä ja suomalaisten battlaajien lisäksi katsomaan tuli muutamat crewejä tsemppaamaan tulleet ystävät, joista moni oli tanssijoita itsekin. Saksasta vielä viimetipassa ilmaantunut isompi ryhmä puolestaan toi mukanaan lisäksi kaikkien breikkareiden tyttöystävät sekä parhaat kaverit ja muutaman muun tapahtumasta kiinnostuneen. Suomessa yleisö koostuu usein vain muista tanssijoista ja kisoihin osallistujista, kun taas muualta Euroopasta tulleet tuovat usein mukanaan laajemmat taustajoukot fiilistelemään tapahtumia jopa toisiin maihin.

Madagaskarissa puolestaan tanssi ei ole juttu itsenään, vaan se on osa laajempa kulttuuria, jonka pariin tullaan koko perheen voimin vaikka tanssin ammattilaisuus olisi yhtä kaukana kuin Suomi. Tämän vuoden helmikuussa Madagaskarilla järjestettyyn Battle 4 Peace -festivaaliin otti osaa 3500 ihmistä ja festivaali lähetettiin livenä paikallisella tv-kanavalla. Kaikki lähti siitä, kun 2007 euroopankiertueelta palannut nuori ja kunnianhimoinen Njara alkoi kirjoittaa ylös ajatuksia tanssifestivaalista, jolla voisi vahvistaa tanssiyhteisöä ja jakaa kiertueella oppimaansa tiedonjanoisille nuorille, joita saarella oli paljon. Kiinnostus yhteisöllisten tapahtumien ja tanssin ympärillä on aivan toisenlainen kuin Suomessa. Madagaskarilla on paljon kysyntää yhteisöä rakentavalle toiminnalle ja siellä oli mahdollista mennä, että hei mä oon tanssija ja mulla on idea.

Suomessa on selkeä polku, jota tanssijat seuraavat ja suurin osa tanssintekijöistä onkin Njaran kohtaaman mukaan Taikesta. Madagaskarilla vastaavaa instituutiota ei ole ja tanssistudioitakin vain muutama. Mutta silti kaikki tanssivat. Piruetit ja hypyt ovat kaikille samoja ja kaikki tanssi on yhtä arvokasta, hän sanoo. Madagaskarilla ihmiset vain joutuvat näkemään enemmän vaivaa päästäkseen treenaamaan ja oppimaan uutta – ja ovat myös valmiita tekemään töitä sen eteen. Njaran mielestä täällä Suomessa hän ei näe samanlaista työmoraalia ja taistelutahtoa mahdollisuuksien eteen. Suomessa harrastuksen aloittaminen on helppoa ja maksutonttomiakin mahdollisuuksia löytyy. Täällä täytyy vain päättää mennä. Madagaskarilla on suuri yhteisö ja kaikki näkevät hulluna vaivaa sen eteen, että päästäisiin yhdessä tekemään ja tanssimaan.

Tansaniassa, jonne hän palasi ensimmäisen Suomessa eletyn pätkän jälkeen, yhteiskunnan tuki on aivan toisenlainen kuin täällä ja elintasoerot ovat suuremmat. Njara oli onnekkaasti hyvässä asemassa ja pystyi antamaan töitä muutamille tutuilleen. He tekivät pitkiä työpäiviä ja aloittivat aikaisin, jotta ehtivät vielä treenaamaan työpäivän jälkeen. Tanssijajoukko kasvoi ja pian heitä oli viisitoista miestä, jotka potkaisivat street dance -skenen käyntiin Tansaniassa.

Ihmiset ovat tanssin kautta sitoutuneempia tekemään asioita. People are more committed to do stuff through dance

Njara kertoo huomanneensa, että ihmiset ovat sitoutuneempia tekemään asioita yhdessä ja työskentelemään yhteisön eteen, kun tanssi toimii motiivina ja yhdistävänä tekijänä. Pointtina ei ole se, kuinka hyvä joku on tanssijana, vaan enemmän siinä, mitä tanssi tuo sosiaaliseen yhdessäoloon ja sosiaaliseen elämään ylipäätään; mitä se tuo yksittäiselle ihmiselle ja mitä kukin tuo siihen yhteiseen hetkeen. Tanssin parissa jokainen on tervetullut ja jokaisella on mahdollisuus osallistua. Njaran pyrkimyksenä onkin aktivoida tapahtumillaan laajemmin koko yhteisöä, eikä ainoastaa vain tanssijoita.

 

 

Yhteisöllisyyttä hän haluaisi Suomessa kehittää. Suomesta hän puolestaan haluaisi viedä mukanaan korkeatasoista opetusta ja eri lajien taitamista katutanssiskenen nostamiseksi. Madagaskarilla aloitettu tanssiprojekti oli vuoteen 2015 mennessä löytänyt jo niin varman sijan, että sille myönnettiin maassa tuki järjestämistä varten. Tämä mahdollisti Njara’lle seuraavan askeleen haaveessaan. Njaran mukana matkusti kaksi muuta Suomessa toimivaa tanssijaa, tanssinopettajaa, minkä lisäksi mukaan sekoitettiin pohjoismaista yhteistyötä tuomalla kaksi tanssinopiskelijaa Åsa folkshögskolanista oppimaan tapahtumanjärjestämisestä sekä tuomaan omaa osaamistaan Madagaskarille.

Njara kertoo, että tapahtuman järjestäminen ei alunperin ollut edes halu järjestää tapahtumaa, vaan hän pohti, millä pystyisi tekemään eniten yhteisön eteen. Ja niin hän on pyrkinyt tekemään olinpaikastaan riippumatta. Tapahtumat ja muiden tanssijoiden tapaaminen antavat hänen mukaansa perspektiiviä ja mahdollistavat jonkin suuremman syntymisen. Njara lisää, ettei edes tiedä, onko jäänyt voitolle vai häviölle rahassa järjestäessään festivaaleja, mutta on sensijaan onnistunut järjestämään mahdollisuuksia uusille kohtaamiselle ja yhteisöllisyyden rakentumiselle.

Ilmaistessaan itseään, jokainen antaa yhteisölle jotain, mihin tarttua, jotain uutta katsottavaa. Samalla se on jotain jaettua, joka yhdistää paikallaolijoita. Se on samalla viihdyttävää ja energioiden vaihtoa – yhteisö antaa takaisin sen energian, joka tekee tanssijasta sen, joka hänestä lavalla tai battlessa tulee. Näin kasvamme myös yhteisönä.

Battle 4 Peace – rauhan vuoksi, sillä kun löydämme sisäisen rauhan ja tasapainon, on mahdollisuus päästä eteenpäin, hän sanoo. Muuten olemme jumissa. Njara muistuttaa myös, kuinka tärkeää on tsempata itsensä liikkeelle ja tapaamaan muita ihmisiä, muita tanssijoita. On nimittäin mahdotonta tietää, mitä niistäkin tapaamisistä saattaa syntyä, mistä kolmessa maassa järjestettävä, nykyään Pohjoismaiden ja Etelä-Afrikan välisellä yhteistyöllä järjestettävä Battle 4 Peace -tanssifestivaali on loistva esimerkki. Paikan päällä tuntee toisten energian ja on mahdollista osoittaa kannatustaan tapahtumille tulevaisuudessa.

Ensi vuonna olen paikanpäällä osoittamassa tukeni kansainväliselle toiminnalle tanssin parissa ja rakentamassa yhteisöllisyyttä paremmaksi meillä täällä Suomessa. Suurkiitos haastattelusta, Njara, sekä erityisesti työstä, jota teet yhteisöllisyyden kehittämisen eteen!

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s