Työpajat ja worksohpit mahdollistavat itsenäisestä harjoittelusta ja tavallisesta viikkotuntityöskentelystä poikkeavan ympäristön työstää jotakin aihealuetta tai lajia ammattilaisen puntaroimana ja paketoimana kerta-annoksena. Itsenäinen työpajasetti on sellaisenaan tavallaan historiaton tapaus ilman jatkumoa, joten workshopeilla on ihanteellinen mahdollisuus olla ja tanssia juuri siinä hetkessä, kuunnella juuri sen päivän tuntemuksia sekä oppia juuri sen päivän läksyjä. Vetäjästä riippuu, kuinka paljon osallistujat jätetään oppimaan omia oheisläksyjään tai millainen palanen annetaan suunnitellusti pureskeltavaksi.

Viimeisimmät workshopit, joille olen osallistunut ovat jättäneet mut pohtimaan niitä tasoja, joilla oppimista tapahtuu, ja mitä workshopeilta odotetaan. Usein kuulee, että workshopille osallistutaan oppiakseen uutta liikekieltä tai dynamiikoita, joita tietyt opettajat ja koreografit käyttävät. Monesti koetaan myös päästävän tietyllä tapaa sisäpiiriin, kun saadaan oppia somessa seurannassa olevien koreografien YouTubessa pyörineitä koreografioita, joita on vähän opiskeltu kotona jo ennakkoon. Koreografioita opettelemalla ja opettajan tai koreografin liikemaailmaa jäljittelemällä oppii kurssin aikana kyllä paljon. Mutta nämä ovat niitä mitä on mahdollista oppia etänäkin.

Useilla kansainvälisillä workshopeilla keskitytään lämmittelyn jälkeen koreografiaan, jota tehdään useimmiten loppuaika tunnista. Tukholmassa pari viikkoa sitten olleilla Loose Jointin ja Rashaadin workshopeilla tehtiin perusstepsejä; foundationeita, jammailua – eikä ollenkaan sarjaa. Olen kuullut paljon turhautumista tuntien ulkopuolella, kun sarjan sijasta aikaa käytettiin muihin harjoitteisiin. Pettymys on kuitenkin ollut suurempi niillä osallistujilla, jotka odottivat tekevänsä lämmittelyn jälkeen tunnin koreografiaa kuin heillä, jotka saapuivat tunnille ottamaan vastaan ja oppimaan sen mitä tulee tai vain nauttimaan tanssimisesta.

Joskus kun olen huomannut liikemateriaalin olevan peruskauraa, eikä askelluksiin tunnu tulevan edes uutta variaatiota, keskityn oppimaan muilla aisteillani. Kursseilta saa paljon liikeapua, mutta usein vielä tärkeämpiä asioita tarjoillaan kerrottuna sen kaiken liikkumisen ohessa. Paitsi, että workshopeilla sanotut yleiset huomiot sekä itselle ja muille annettu palaute kehittävät tanssimista mielen tasolla, mukana on myös se kaikki muu, mitä tyypit haluavat jakaa kursseillaan! Workshopit ovat paikka, joissa koreografien opetus- ja tanssifilosofia pääsevät näkymään, kursseilla annetaan henkisen työstämisen välineitä ja perustellaan valintoja ja oivalluksia. Samalla vetäjät linkittävät itsensä siihen historiaan ja kulttuuriin, joka tyylilajien takana on. Niinpä workshopit eivät vaikuta vain tanssin tasolla, vaan myös ajattelun ja ymmärryksen tasolla.

Workshopit ovat useimmiten myös omavalintaista ekstraa, jota odotetaan ja jonne mentäessä mieli on valmiiksi vastaanottavainen uuden sisäistämiselle ja motivaatio lähtökohtaisesti omaksumaan altis. Workshopit ovat myös irrallaan arkiympäristöstä, jossa toisinaan unohtuu liukumaan eteenpäin virran mukana. Siksi workshopeille mennessä kannattaa antaa tietoisesti ajatus omalle avoimuudelle oppimisen suhteen, ettei vahingossa ohita oppimisenpaikkoja vain siksi, että keskittyi niin kovasti odottamaan oppivansa jostain tietystä suunnasta.