Pääsykoekauden tueksi julkaistaan Salin poikki -blogissa pääsykokeilijoiden ja -onnistujien vinkit ja kokemukset hakutilaisuuksista koti- ja ulkomaisiin oppilaitoksiin.
Joka päivä kaksi tanssialan pääsykokeissa menestynyttä jakaa vinkit oman oppilaitoksensa hakuihin sekä tanssialalle yleisemmin. Ota tärpit haun tueksi nyt tai sulattele valmistautuessasi seuraaviin! Kysymykset ovat kaikille vastaajille samat, vastaukset jokaisen omasta kokemuksesta.
Koska myös Kuopiossa ollaan pääsykokeissa just-nyt, täältä tulee kokemus Savonian tanssinopettajakoulutuksesta, minkä lisäksi terveiset Lontoosta!
Elma Laine-Ylijoki
Oppilaitos, johon hait:
Hain vuonna 2016 ensimmäisen kerran tanssin ammatilliseen koulutukseen ja hain Kuopioon Savonian ammattikorkeakouluun sekä Turkuun Turun ammattikorkeakouluun.
Mille linjalle?
Hain tanssinopettajan linjalle. Kummassakaan koulussa ei ole erillisiä linjoja tanssille, vaan pääaineet valitaan opintojen edetessä.
Millainen sun pääsykoerumba tuolloin oli?
Sain idean hakea tanssin koulutukseen edellisenä syksynä ennen pääsykokeita ja ajattelin, että ensimmäisellä hakukerralla en voi mitenkään päästä sisään. Tulin pääsykokeisiin sillä asenteella, että yritän päästä kaikista karsinnoista läpi ja sitten olen tyytyväinen. Ensimmäiset kokeet Kuopiossa menivät todella hyvin ja nautin olostani todella paljon! Tottakai jokaisella karsintakerralla jännitti todella paljon, mutta samalla kokeiden edetessä itseluottamukseni kasvoi ja aloin uskomaan, että ehkä ajatus sisään pääsystä ei olekaan niin kaukainen ja mahdoton. Taso kokeissa oli kuitenkin todella kova ja oli upeata nähdä niin monia upeita tanssijoita. Toiset pääsykokeet menivät paljon huonommin, sillä ne jatkuivat suoraan edellisistä ja olivat itselle jostain syystä henkisesti vaikeampia. Kokeissa myös huomasi koulujen erot ja aloin pitämään Savoniaa parempana vaihtoehtona itselleni. Loppujen lopuksi kuuden päivän jälkeen olin päässyt kaikista karsinnoista läpi, joten olin todella onnellinen.
Mitä pääsykokeista jäi käteen?
Eniten pääsykokeista jäi käteen ihanat ihmiset, joihin tutustuin kokeiden aikana. Syksyllä oli ihana aloittaa koulu, kun tunsi jo ihmisiä ja koulu tuntui tutulta. Toinen asia mikä jäi käteen, niin oli opetus siitä, että aina kannattaa yrittää ja luottaa itseensä. En olisi missään nimessä ajatellut pääseväni heti ensimmäisellä hakukerralla sisään, mutta annoin kokeissa kaikkeni ja se varmasti näkyi.
Miltä opiskelu on tuntunut:
Olen nyt opiskellut vuoden Savonian ammattikorkeakoulussa. Opiskelu on ollut todella mielekästä ja koen, että olen täysin oikeassa koulussa ja alalla. Perheenikin on sanonut, etteivät ole nähneet ikinä minua näin onnellisena ja tyytyväisenä, joten ilmeisesti hakeminen tanssin alalle oli oikea vaihtoehto. Tottakai välillä asiat ärsyttävät ja on päiviä, jolloin ei jaksaisi lähteä kouluun. Kuitenkin aina koulussa tulee parempi mieli ja parasta on saada tanssia joka päivä.
Suositteletko oppilaitostasi hakijoille?
Suosittelen ehdottomasti! Mahtava koulu ja ihanat ihmiset. Hienoa on myös todella hyvät ja innostavat opettajat sekä ihanat prokkikset, jossa saa olla mukana tanssijana.
Tärpit just sun kouluun hakijalle:
Ole oma itsesi ja tee jokaisessa hakuvaiheessa täysillä! Lisäksi kannattaa osata balettia, nykyä ja jazzia hyvin, sillä silloin mahdollisuudet päästä sisään ovat paljon paremmat. Lisäksi etukäteistehtävä kannattaa tehdä huolella. Savoniassa katsotaan paljon myös soveltuvuutta tanssinopettajan työhön ja alalle, joten pelkkä tanssiosaaminen ei riitä.
Vinkit tanssialan pääsykokeisiin:
Ainoa vinkki, minkä itse sain, oli se, että kannattaa keskittyä vain itseen ja omaan tekemiseen. Tällöin kokeet sujuvat paremmin. Itseäni tämä auttoi todella paljon. Ei kannata katsella muiden tekemistä eikä vertailla muihin, sillä se voi heikentää omaa suoritusta. Tätä neuvoa noudattamalla itse pärjäsin hyvin.
Anette Taimisto
Oppilaitokset joihin hait:
Alvin Ailey American Dance Theatre, NYC Rambert, Lontoo
Northern School of Contemporary Dance, Leeds
London Contemporary Dance School, Lontoo
Millennium Performing Arts, Lontoo
Millainen sun pääsykoerumba tuolloin oli?
Olin 18 vuotta, kun lähdin hakemaan ulkomaille ammattilliseen tanssikoulutukseen, vuosi oli 2010 ja opinnot sitten alkoivat 2011 syksyllä. Hain viiteen eri moderniin tanssiin painottuvaan kouluun, kahteen videolla ja kolmeen menin koe-esiintymiseen paikan päälle.
Ensimmäinen oppilaitos johon hain oli Alvin Ailey American Dance Theatre BA program, koulu on New Yorkissa ja maailmalla hyvinkin tunnettu ja koulutusohjelma kestää neljä vuotta. Hain kouluun videolla sillä koe-esiintymiset järjestettiin silloin vain USA:ssa. Amerikkaisiin oppilaitoksiin videolla hakeminen piti tehdä melkein vuotta aiemmin joten videoita väsäiltiin jo opintovuotta edeltävänä syksynä. Ohjeet materiaaliin, mitä videolla piti olla, löytyi koulun sivuilta. Hain ohjelmaan johon kuuluin myös taiteen maisteriopinnot Fordham Universityssä ja yliopisto hakuun oli paljon materiaalia, lähinnä esseitä mitä piti kirjoittaa. Hyvin aikaa vievä prosessi siis. Videoihin materiaalit ja koreografiat teki ammattiopettaja, videoiden kuvaukset hoiti äitini. Myös kuvia kouluun piti lähettää. Pettymys oli karvas kun vastaus koululta oli ei. Koulu oli ykkösvaihtoehtoni ja ollut unelmani 11 vuotiaasta asti. Näin jälkiviisaana olisi varmasti ollut viisaampaa hakea koulun kolme vuotiseen Cerficate program -ohjelmaan, jossa yliopistopuoli olisi jäänyt pois ja hakijoita vähemmän, joten mahdollisuudet päästä sisään olisivat olleet paremmat. Suomessa edelleen isketään päähän ajatusmalli, että jonkin näköiset korkeakoulupaperit pitää olla, joten sillä mentiin. Ehkä myös videon kuvauksiin ja editointiin olisi voinut palkata ammatti-ihmisen vaikka äitini teki hyvää työtä.
Keväällä 2011 kävin sitten koe esiintymässä Lontoossa Rambertiin ja London Contemporary Dance kouluun ja Leedsissä Northern School of Contemporary Dance kouluun. Koe-esiintymiset kaikkii kouluihin olivat samankaltaiset: yksi balettitunti, yksi contemporary-tunti, ja oma tekemä soolo, joka esitettiin viimeiseksi (Rambertissa tätä ei ollut). Se, pääsikö sisään vai ei, kerrottiin heti koe-esiintymisen jälkeen. Kaikkiin kouluihin vastaus oli ei.
Viimeisenä hain sitten Millennium Performing Arts -kouluun, Lontooseen, tosin videolla sillä koe-esiitymis päivät koululle olivat jo olleet, mutta videoita vielä hyväksyttiin. Uudet videot kuvattiin uusilla koreografioilla, jotka teki sama opettaja kuin ensimmäisen videoni.
Koululta tuli sitten hyväksymis kirje muutaman viikon päästä ja Lontooseen muutin syyskuussa viikoa ennen opintojen alkua 2011. Myöhemmin sain kuulla että normaalisti kouluun olisi pitänyt myös tehdä monologi ja laulaa mutta koulun baletin taiteellinen johtaja oli katsonut videoni ja päättänyt, että hakemukseni hyväksyttiin. Ja täällä Lontoossa olen vieläkin.
Mitä pääsykokeista jäi käteen?
Pääsykokeissa ymmärsin kuinka paljon ulkomailla esiintymiskykyä tai uniikkia tyyliä arvostetaan. Suomessa katsotaan lähinnä tekniikkaa. Kahdessa koe-esiintymisessä näimme myös toistemme soolot, jotkut koesiityjistä, joita kouluihin valittiin, olivat teknisesti huonompia kuin minä itse. Silloin en ihan ymmärtäny opettajien valintoja, että miksi valittiin tuo vaikka minun piruettini pyörivät puhtaammin. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että koulut valmistavat tanssitaiteilijoita rajulle alalle, jossa pitää löytyä karismaa ja hyvän itsetunnon pitää näkyä, koska töihin hakijoita on tuhansia. Vaikka tekniikka ei olisikaan ’on point’, niin hyvällä esiintymisellä peittää paljon, sillä hyviä esiintyjiä ja vahvoja liikkujia yleisö jää katsomaan. Itse keskityin liikaa teknisesti puhtaaseen suoritukseen ja se miltä naama näytti vähän unohtui. Myös soolossani olisi pitänyt leikitellä koreografialla enemmän sen sijaan, että piti tehdä vaikeimmat hypyt ja piruettisarjat, mitä silloin osasi.
Miltä opiskelu tuntui:
Opiskelun ensimmäinen vuosi oli henkisesti rankka, lähinnä uuden maan takia, kun kaikki piti hoitaa itse. Olin vähän ujo ja keskusteluhin mukaan lähteminen ei ollut aina helppoa, kun piti vielä kielellisesti miettiä, mitä sanoo. Itse tanssikoulutuksesta nautin ja balettitekniikkani kehittyi paljon, treenasin myös ensimmistä kertaa puhdasta Mattox jazz -tekniikkaa ja opiskelin laulua ja näyttelyä. Koulun monipuolisuus oli hienoa ja opettajat tosi old school, mistä pidin. Hyvää teknistä osaamista arvostettiin ja niitä opiskelijoita, joilla oli intohimoa, työnnettiin eteenpäin. Toisen vuoden kevät ja viimeinen vuosi olivat parhaita, kun treenikunto oli huipussaan ja esiintymismahdollisuuksia enemmän.
Suositteletko oppilaitosta hakijoille?
Kyllä suosittelisin. Koulu antoi hyvää opetusta ja itsevarmuutta ja balettia oli joka päivä. Kaikissa kouluissa näin ei ole. Koulu auttoi myös rahallisesti stipendeilllä niitä, joilla ei ollu varaa maksaa täysiä koulumaksuja, jotka olivat 10 000 puntaa vuodessa. Kahdelle viimeiselle vuodelle sain stipendit. Koulun opettajille ja taiteellisille johtajille oli helppo puhua jos oli huolia. Yksi koulun johtajista, Jacki Mitchell, menehtyi viime vuonna, joten en osaa sanoa, onko tämä on vaikuttanut koulutusohjelmaan. Vaikka ohjelma oli tuolloin hyvä, sanoisin, että monet oppilaitokset ovat kuitenkin paremmin ajan hermolla.
Tärpit just sun koulun hakijalle:
Koe-esiintymisissä valmistaudu tanssimaan, laulamaan ja tekemään monologi. Tanssin koe-esiintymisessä on balettia, nykytanssi ja jazzia, joten koe-esiintyminen on pidempi kuin nykykouluissa, sillä Millennium on musikaali- ja teatterikoulu. Laulu kannattaa olla musikaaliteatteria, eikä oma lempibiisi, joka soi radiossa. Ennen koe-esiintymistä perehdy Matt Mattox ja Cunningham -tekniikkoihin, sillä näitä tyylisuuntia koulu arvostaa ja opettaa. Koulu arvostaa teknistä osaamista, mutta haluavat intohimoisia oppilaita, joilla on paloa allalle ja jotka ovat kovia tekemään töitä. Anna tämän näkyä esiintymisessäsi.
Vinkit tanssi alan pääsykokeisiin:
Parhaat vinkit saa koulussa opiskelleilta, jos tuttuja löytyy. Suomen kouluihin en ikinä hakenut, mutta jos ulkomaille haluaa, kannattaa perehtyä hakuprosessiin jo vuotta aikaisemmin. Myös koulumaksut ovat huimat, varsinkin Amerikassa, joten stipendien hakuihin kannattaa perehtyä. Jos koe-esiintyy paikanpäällä, kannattaa panostaa esiintymiseen, vaikka kyseessä olisi pelkkä baletin tanko-osuus. Moniin kouluihin pitää tehdä soolot; tästä kannattaa tehdä moniulotteinen niin, että löytyy tekniikkaa, lattiatyöskentelyä kuin mielenkiintoista koreografiaa. Valmistaudu kertomaan ideasi soolosi takana ja mitä tarinaa kerrot tanssillasi. Jos pukeutumista ei määritellä, pidä huolta että linjasi näkyvät. Äläkä missään nimessä valitse musiikka, jossa on sanoja. Instrumentaali musiikki on ehdoton valinta niin nykytanssi- kuin musikaali- ja teatterikouluissakin.
Salin poikki 