Pääsykoekauden tueksi julkaistaan Salin poikki -blogissa pääsykokeilijoiden ja -onnistujien vinkit ja kokemukset hakutilaisuuksista koti- ja ulkomaisiin oppilaitoksiin.
Joka päivä kaksi tanssialan pääsykokeissa menestynyttä jakaa vinkit oman oppilaitoksensa hakuihin sekä tanssialalle yleisemmin. Ota tärpit haun tueksi nyt tai sulattele valmistautuessasi seuraaviin! Kysymykset ovat kaikille vastaajille samat, vastaukset jokaisen omasta kokemuksesta.
Tän päivän pääsykoevinkkaajat ovat molemmat ponnistaneet Tampereelta tanssijan koulutusohjelmiin; Toinen Outokumpuun ja toinen Tukholmaan.
Wilma Seppälä
Oppilaitos, johon hait:
Hain ja pääsin keväällä 2015 Pohjois-Karjalan Ammattiopisto – Outokummun tanssin koulutukseen.
Millainen sun pääsykoerumba tuolloin oli?
Hain samana keväänä myös näyttelijäntaiteen koulutukseen Teakiin, mutta siellä en päässyt kakkosvaihetta pitemmälle kokeissa. Kesäkuun alussa hain myös teatteri-ilmaisun koulutukseen Turun Taideakatemiaan. Eli kolmet pääsykokeet tuli kierrettyä kuukauden sisään!
Mitä pääsykokeista jäi käteen?
Outokummun pääsykokeista jäi aika pöllämystynyt olo. Mielikuvani tanssikoulun pääsykokeista oli jotenkin julmempi, mitä todellisuus sitten oli (ja hyvä niin!). En yhtään tiennyt, että pääsisinköhän sisään, sillä tehtävät eivät olleet suoranaisesti mitattavissa hyvä/huono-asteikolla. En tuntenut kilpailua hakijoiden kesken, koska heti alussa oli selvää, että me kaikki olimme hyvin erilaisia tanssijoita, joten emme ”kilpailleet” samoissa asioissa. Opin ainakin sen, että koulu, johon hain arvosti erilaisia tanssijoita ja erilaisia näkemyksiä tanssitaiteessa. Sama oivallus vahvistui myöhemmin kouluaikana. Konkreettisesti käteen jäi kaksi tulevaa kämppistä, joiden kanssa tutustuttiin kokeissa ja myöhemmin päädyttiin samalla luokalle ja samaan asuntoon kahdeksi vuodeksi! Tänä kesänä työstetään yhdessä esitystä Tampereella, joten kollegoitakin meistä on tullut.
Miltä on tuntunut:
On ollut vaikeaa ja ihanaa tasapuolisesti. Jos jotain, niin todella opettavaista ja silmiä avaavaa niin tanssin kuin elämänkin kannalta! Tanssin koulutus Outokummussa on todella monipuolinen. Joka viikko on erilainen ja meillä on käynyt paljon vierasopettajia niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Tanssia ja taidetta on päässyt tekemään ja pohtimaan monelta eri kannalta. Sen mukaa myös oma tanssijuus ja käsitys siitä, mitä mä haluan tehdä, on vahvistunut. Koulutus on antanut mulle paljon itsevarmuutta ja rohkeutta. Yksi iso haaste itselleni oli Outokumpu paikkana, kun se on niin pieni kaupunki, enkä ollut ennen asunut missään pienellä paikkakunnalla.
Välimatka kotiin Tampereelle oli tosi pitkä, mikä aina välillä tuotti ahdistusta. Mutta viime kädessä Outokummussa asuminen on ollut tosi ihanaa ja kaksi vuotta (se on siis koulutuksen kesto) menee hillittömän nopeasti. Periferiassa olemisessa on sekin hyvä puoli, että se ruokkii omaa tekemistä kun ei ole mitään muuta elämää kuin koulu ja treenaaminen! Kahden vuoden aikana tehtiin paljon omalla ajalla tanssi-ja teatteriprojekteja ja treenailtiin erilaisia juttuja yhdessä, mm. housea ja capoeiraa.
Koulun myötä Outokummussa on ollut vahva yhteisö, mikä on mun mielestä upea asia. Se on kuin toinen perhe. Mä olen nyt kaksi vuotta opiskellut Outokummussa ja valmistun joulukuussa. Syksyllä käyn vielä vähän treenitunneilla koulussa ja sitten mulla on kaksi työharjoittelua, toinen tanssijana Tampereella eräässä produktiossa ja toinen koreografin assistenttina Reykjavikissa, Islannissa.
Suositteletko oppilaitostasi hakijoille?
Ehdottomasti suosittelen! Tai siis tietenkin riippuu, että mitä hakijana haluaa. Mutta jos monipuolinen ja itsenäiseen tanssijuuteen ohjaava koulutus kiinnostaa, niin ei voi muuta kuin suositella.
Tärpit just sun kouluun hakijalle:
Ole rohkeasti oma itsesi. Ole utelias kokeilemaan kaikkea!
Vinkit tanssialan pääsykokeisiin:
Neuvoisin samat kuin aiemmassa vastauksessa sekä lepäämään ja syömään riittävästi pääsykokeiden lähestyessä ja aikana. Kannattaa huolehtia kehostaan ja tilanteen tullessa virittää itsensä parhaaksi näkemällään tavalla! Itse tykkään joogata ja käydä tilanteen tullen ulkona hengittelemässä raitista ilmaa.
Vanessa Virta
Oppilaitos, johon hait:
Tampereen konservatorio 2011
Turun konservatorio 2011
Teatterikorkeakoulu 2011
Oulunseudun ammattikorkeakoulu 2013
Turun taideakatemia 2013
Dans- och Cirkushögskolan 2014
Millainen sun pääsykoerumba tuolloin oli?
Kun aloitin hakemaan tanssialan koulutuksiin, ajattelin että se on ainoa vaihtoehto. Kun opiskelupaikkaa ei varasijoista huolimatta tullut heti lukion jälkeen, pettymys oli kova. Aikamoista ylä ja alamäkeä on mahtunut matkaan. Sitten kun viimein pääsin sisään, olin pelkästään tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että olen ehtinyt kokea ja tehdä asioita, jotka eivät liity opiskeluun.
Opiskelin vuoden Oulun AMK:issa tanssinopettajalinjalla showtanssin suntautumisvaihtoehdossa ja hain tuon ensimmäisen vuoden aikana Tukholman taideyliopistoon tanssijan koulutukseen Dans- och Cirkushögskolaniin. Tuolloin tuli reissattua Oulusta Tukholmaan junalla, lentokoneella ja laivalla yhteensä 3 kertaa. Toisessa vaiheessa nukuin Helsinki-Vantaan lentokentän penkillä yön yli ja menin aamulla pääsykokeisiin. Viimeiseen vaiheeseen matkustaessa metro lakkasi toimimasta ja otimme kaverin kanssa taksin koululle pienoisen paniikin saattelemana. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja molemmat pääsivät kouluun, valmistumme tällä viikolla.
Mitä pääsykokeista jäi käteen?
Parasta kaikissa käymissäni pääsykokeissa on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen. Oulun kokeissa parasta oli se, että pääsi tekemään montaa eri lajia ja ylipäänsä tanssimaan tosi paljon. Tanssituntien aikana mulla oli aina tosi hauskaa ja nautin olostani. Ahdistusta tuottikin lähinnä odotteleminen… tulosten odotteleminen… tunnin alkaminen jne.. Tukholmassa tunsin olevani workshopilla. Kaikki kokeissa olevat opettajat ja henkilökunta oli tosi kannustavia ja lempeitä ja myös avoimia siitä että pääsykoetilanne on kaikille osapuolille hankala. Koin monia oivalluksia tanssiin liittyen, tuntui että opin paljon tanssiteknisiä asioita ja tapoja tehdä tanssia jo pääsykokeissa. Tukholmassa hyvä puoli oli se, että kokeet on melko pitkät, joten ehtii nähdä ja kokeilla monia juttuja. Sinä aikana myös itselle selvenee, onko kiinnostunut tämän tyyppisestä koulutuksesta.
Miltä opiskelu tuntui:
Tanssinopettajan tutkinto jäi minulta kesken, mutta valmistun tänä vuonna tanssijaksi Tukholman taideyliopistolta. Opiskelu on ollut mielettömän antoisaa ja todella raskasta. Tunnen oloni todella etuoikeutetuksi, kun mietin kuluneita vuosia. Koulutus on ollut monipuolinen ja olen päässyt näkemään ja kokemaan kymmenien tanssitaitelijoiden työskentelytapoja vuosien aikana.Vaihtuva lukujärjestys ja opettajien paljous on antanut monia näkökulmia tanssin tekemiseen. Se on myös johtanut siihen, että valmiiden vastauksien puuttuessa olen joutunut, melkoisten ahdistuksienkin kautta, löytämään omat tapani tehdä ja ajatella tanssia.
Alan koulutukset järjestäen tuntuvat olevan todella raskaita, mikä johtuu osittain siitä, että opiskelut tapahtuvat tiivissä ryhmässä ja valinnan varaa oman lukjärjestyksen suunnitteluun on melko vähän. Tämä on iso ero muihin aloihin verrattuna. Kaikesta siitä huolimatta, miten paljon aikaa ja energiaa tanssin opiskeleminen on vienyt, en voisi kuvitellakaan muuta. Uskon että palaan opintojen pariin joidenkin vuosien päästä esim. koreografian maisteritutkinto kiinnostaa, mutta tällä hetkellä koen olevani valmis työskentelemään instituution ulkopuolella.
Opiskelijan rooli taide-alalla on mielestäni melko problemaattinen ajoittain. Tietyllä tavalla opiskelijaa rohkaistaan omaan ajatteluun ja taiteellisen työn kehittämiseen, toisaalta häneltä vaaditaan läsnäoloa ja kurssien suorittamista hyväksytysti.
Tanssijan koulutukseen pääseminen oli minulle suurimman unelman täyttyminen. Ajattelin, että en koskaan halua valmistua, koska koulussa oleminen on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Olihan se tottakin, ehkä ensimmäisen vuoden ajan, mutta jo toisesta vuodesta eteenpäin olen odottanut sitä, että saisin vihdoin tehdä niitä projekteja ja asioita tanssin parissa, joita itse haluan. Nyt valmistumisen kynnyksellä en voisi kuvitellakaan jatkavani koulussa näiden intensiivisten vuosien jälkeen, ja toisaalta kauhistuttaa uusi elämä valmistumisen jälkeen. Vuoristorataa kaikkinensa. Melkoista vuoristorataa.
Suositteletko oppilaitostasi hakijoille?
Ehdottomasti! Voin ilman epäilyksen häivääkään suositella molempia kouluja joita olen käynyt, sekä Oulua että Tukholmaa.
Tärpit just sun kouluun hakijalle:
Oulu: Mieti etukäteen mikä tanssin opettamisessa on haastavaa, mikä antoisaa.
Tukholma: Varaudu lattiatyöskentelyyn sopivilla vaatteilla, pitkähihainen paita mukaan ja polvet peittoon.
Vinkit tanssialan pääsykokeisiin:
Hengitä. Kuuntele tehtävänantoja. Hengitä. Muista että sinua ei tuomita ihmisenä vaan kaikki paikalla olevat henkilöt miettivät kenelle kyseinen koulutus soveltuu, niin hakijat kuin opettajatkin. Kokeessa arvioidaan sinun kykyäsi opiskella tanssia, ei oleteta jo osaavan kaikkea mahdollista, joten ota pääsykokeet treenituntina. Keskity, nauti, hymyile, kysy, ole läsnä muille hakijoille, syö hyvin ennen ja jälkeen, yritä nukkua. Jos kokeet ovat fiasko, älä muistele pahalla. Jos ne menivät hyvin, mutta et silti saanut opiskelupaikkaa, muista että aina on seuraava vuosi. On täysi valhe ja myytti että tanssijan pitäisi olla juuri tietyn ikäinen. Jos sinulle sanotaan näin, ehkä haet väärään paikkaan… Tie tanssin parissa on mutkainen ja mielenkiintoinen, ole kärsivällinen äläkä lataa liikaa paineita yhden päivän ja tunnin tapahtumiin.
Salin poikki 