Joku hyvä puoli taas Metso-kirjaston sulusta; voi nimittäin hyötyä toisten lainosta! Sain Minna Tervamäen kirjoitaman työkalupakin ”hyvinvoinnin ja huippusuoritusten aikkaansaamiseksi” Mirulta kotikäynnille, kun taas kerran kyläillessäni hypistelin kirjaa tuon ystäväni luona. 
Minnan metodit on Tervamäen keräämä kokoelma uran varrella mukaan tarttuneista neuvoista ja tavoista hoitaa mieltä ja kehoa. Kesälukemisena se saattaa näin sopia, jos ei vaadi suuria, mutta itse petyin kyllä kokonaisuuteen.
Taitto on mun mielestä toimiva ja tosi raikkaan näköinen. Tekstien ja kuvien asettelu tukee luettavuutta ja nostot kertovat hyvin sisällöistä! Niinpä jo silmäilyllä saa hyvän otteen kirjan teemoista ja ajatuksista ja kirja tosissaan houkuttelee lukemaan. Teoksen kuvat ovat myös freesejä ja antavat koko kirjalle seesteisen ja tasapainoisen ilmeen. Sellaisen, miltä kehon ja mielen tasapainon lisäämiseen tähtäävän kirjan soisikin näyttävän!
Kirja on jaettu selkeisiin osioihin:
Ajattelutaidot, Voimavarat ja rentoutuminen, Ravinto, Fyysinen harjoittelu sekä Minnan metodit -liikeosioon, mikä luontevasti rytmittää kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osa-alueita. Kun suljin kirjan sen luettuani, mietin, että kirjasta saisi kuitenkin melkein enemmän irti, jos lukee nostot ja infoboksit sekä ihailee kuvat, kuin lukemalla koko kirjan.
Takakansi lupailee ammattitanssijan uran oppeja ja oivalluksia jokaisen käyttöön. Kirjaan tarttuessani odotin sen siis tarjoilevan erityistä kaikupohjaa, josta kuka tahansa voi ottaa oppia, mutta erityisesti tanssijalle ne antaisivat mahdollisuuksia samaistua ja kokea oivalluksia omaan uraan peilaten. Usein tanssijat ja muut taiteen ammattilaiset kun löytävät itsensä elämän varrella pohtimasta samankaltaisia tilanteita ja risteyskohtia. Kaikki antoi odottaa balettitanssijan näkökulmaa ja esimerkkejä tanssijan todellisuudesta, onhan Minna Tervamäen nimikin selkeästi kytkettävissä hänen uraansa tanssijana.
Tanssijalle ja tanssinopettajalle Minnan metodit kuulosti just sopivalta kesälukemiselta, joka muistuttaisi, että omaan hyvinvointiin voi itse vaikuttaa ja työnteossa (intohimotyössäkin!) täytyy muistaa tasapaino – ja Minnan metodeilla sitä voisi ylläpitää sitten kauden aikana. Tämä osoittautui vain mun omaksi ennakkotoiveeksi kirjalle.
Minnan metodeissa kerrotaan hyvin vähän esimerkkejä Tervamäen uralta tai sanallistetaan hänen omia kokemuksiaan. Kaikissa osioissa on paljon hyvää asiaa ja huomionarvoisia lähtökohtia kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, mutta jokaisen kohdalla liikutaan todella yleisellä tasolla.
Esimerkiksi mun silmiini tarttui erityisenä nosto, jossa Tervamäki on ilahtunut päästessään kirjan kautta jakamaan myös loukkaantumisten yhtydessä ja kuntoutuksessa oppimia ja oivaltamiaan asioita. Loukkaantumiset ja polvioperaatiot ovat olleet itsellenikin rankkoja oppimisenpaikkoja, joten kiinnosti todella lukea, kuinka juuri tämä ammattilainen on kokenut nämä pysäytykset urallaan.
Tuo odottamani vaikeuksien kautta voittoon -osio jätti kuitenkin ihan kylmäksi. Tervamäki kertoo itse tekstissä, että pysähdykset ovat olleet hänelle erityisen merkittäviä, sillä tällöin on ollut aikaa perehtyä uuteen. Mutta siihen se sitten jääkin.
Tekstistä ei käy ilmi, miltä loukkaantumiset ovat tuntuneet hekisesti, miten ne ovat vaikuttaneet urakehitykseen tai motivaatioon, millaisia oivalluksia tai ajatuskulkuja Tervamäki joutui tai pääsi käymään läpi tai kuinka nämä tilanteet kasvattivat häntä urallaan. Tai mitä näistä on seurannut. Toivoin ja odotin, että nämä Tervamäen kohtaamat tilanteet – esimerkiksi nyt loukkaantumiset tai kehon ja mielen kokonaisvaltaisuuden oivaltainen – esitettäisiin ammattiliikkujan näkökulmasta ja ne toimisivat johdantoina yleistettävämpiinkin oivalluksiin. Niin kuin että ”tämän kautta oivalsin näitä juttuja ja nyt sun ei tarvitse käydä kantapään kautta, vaan voit oppia ajatusleikkinä tästä”. Lukijalla on kuitenkin vain tieto siitä, että tästä ollaan kirjaanteossa lähdetty liikkeelle. Huomiot siitä, että positiivinen ajattelu tekee paremman mielen, voisivat olla mistä tahansa motivaatio-/elämänasennekirjasta.
Mua jäi oikein harmittamaan, kuinka vähän kirjasta oli luettavissa Tervamäen omaa ajattelua, kokemuksia ja koontia kohtaamistaan oivalluksenpaikoista. Minnan metodit oli enemmänkin valikoitu kokoelma Tervamäen poiminnoista muiden oppeja, jotka hän on kokenut hyväksi, mutta kirja ei oikein tarjonnut juuri mitään uutta tai kertonut, kuinka nämä oivallukset näkyvät tai ovat vaikuttaneet Tervamäen elämään. Tyydytään toteamaan, että näin vain on. Kirja vaikuttaa pyrkivän tarjoamaan jokaiselle vähän jotakin, jolloin sen potentiaalinen erityisasema tanssijan näkökulmaan jää todella varjoon.
Ehkä pienillä suomenamarkkinoilla ollaan pyritty pelaamaan varmanpäälle ja varmistamaan lukijakuntaa. Esikuvien tai ammattiuraa luovien henkilöiden elämänkokemuksesta otetaan kuitenkin oppia myös ns. tavispuolella, joten en ajattelisi elävän elämän esimerkkien etäännyttävän lukijaa, taustoista riippumatta, liian kauas. Päin vastoin, kytkevän oppeja oikeaan elämään ja perustelevan huomioita kokemuksella ja hyvällä tarinalla.
Takakansi muistuttaa, että kirjan on kirjoittanut hyvinvointiaiheisiin keskitynyt vapaa toimittaja Anna Takala. Jäin pohtimaan, kuinka yhteistyö on toteutettu ja kuinka Tervamäen itse kertomaa on muotoiltu hyvinvointijournalistin näppiksellä sopimaan kivasti kaikillle.
Missä kirja lopulta osoittautuu hyväksi, on kirjan loppupuolelle painottuva harjoiteosio, jossa kannustetaan jokaista toimistossakin työskentelevää arkiliikuntaan työnteon ohessa. Tanssijalle selänrullaukset ja kylkivenytykset ovat peruskauraa, mutta näistä tanssitreenistä poimituista perusliikkeistä on varmasti hyötyä sisätöissä puurtavalle ja paljon istuvalle. Lisäksi tipsit siitä, miten itseään voi motivoida liikkumaan ikään kuin vahingossa siinä toimistotyön ohessa, toimivat hyvin. Minnan metodit kannustavat hyvinvointia tuottaviin elämäntapoihin, mutta perustelupuoleen uskon naisen urasta löytyvän kyllä rutkasti enemmän tarttumapintaa, kuin mitä kirja osoittaa. Kirjan osiot kauttaaltaan ovat siis ihan asiaa, mutta niiden käsittely tai esittely on ohutta.
Balettiuralle tai tanssijaksi haluavalle ei teoksesta ole oppaaksi tai motivaattoriksi vahingossakaan. Ammattilainen ei puolestaan pääse oppimaan uutta edes Tervamäen urasta. Kirja toimii yleisenä hyvinvointiteoksena, jos haluaa lukea vähän ajatuksenvoimasta, vähän fyysisen harjoittelun tärkeydestä ja pikkusen ravinnosta.
Niille, joita nämä aiheet kiinnostaivat jo ennestään tai ne liittyvät jotenkin omaan tekemiseen, kirjasta ei ehkä irtoa juuri uutta (paitsi mahdollisesti se, että eri kehotyypit tarvitsevat luontaisesti erilaista treeniä. Osio lähtee kirjan fyysisen harjoittelun osiosta s.75, mutta sivulta 79 eteenpäin puhutaan kehotyypeistä ja niiden vaatimasta treenistä. Osiosta saa lyhyen briiffin, mitä tällä nyt meinataan, mutta jos haluat oikeasti perehtyä, miten ektomorfin tulisi treenata, niin kannattanee suoraa tarttua Tervamäen fyssarin, Jarmo Ahosen, kirjoihin, joihin tekstissä viitataan).
Luin kuitenkin kirjan kokonaan. Utelias kun olin. Kirjan alunperin lainannut ystäväni, Miru, valmistuu fysioterapeutiksi ja on ollut tukevasti uppoutuneena opparin kirjoittamisprosessiin, niinpä hänelle kirja tuntui sopivalta vastapainolta käsillä muuten oleviin tujumpiin aineistoihin. Mulle kirja tuntui vähän liian pintaraapaisulta sellaiseksi kesälueskeluksi, johon vähän haluaisi upota. Oli kiva selailla, mutta kauniista ulkoasusta riippumatta harmillisen tyhjät 143 sivua.
Kirja: Minnan Metodit
Kirjoittaja: Minna Tervamäki, Anna Takala
Kustannus: Otava, 2014
Sivuja: 143
Sopii: Selailuun ja välipalaksi, tai mikäli et nojaa liikaa odotuksiin Tervamäen uratarinoista. Suosittelisin liikkumisosiota toimistotyöläisen arjen ajatteluun!
Jäin kaipaamaan: Esiteltyjen metodien johtamista Minna Tervamäen urasta, tarinallisuutta ja perusteluita, miksi juuri nämä ovat valikoituneet Tervamäen metodistoon.
Erityismaininta: Ulkoasusta ja graafisesta suunnittelusta Dog Designille sekä kirjan kuvaajille!
Salin poikki 