Kauan odotettu heinäkuu. Monelle lomaa, toisille vihdoin niitä pääsykoetuloksia! Mitäs jos ei tärpännyt ja mitäs jos tärppäsi?
Näyttämötaiteen pääsykokeissa sekä raastavasti että helpottavasti omat mahdollisuudet saavuttaa opiskelupaikka selkenevät jo pääsykokeiden aikana. Usein, muttei läheskään kaikissa tapauksissa, pääsykokeissa karsitaan hakijoita jo pääsykokeiden aikana, jolloin kaikille muille paitsi viimeiseen vaiheeseen päässeille selviävät lopputulokset jo pääsykokeissa. Viimeisen vaiheen kokeilijoille paikka tai sen jääminen on selvinnyt nyt ihan vasta.
Samoin myös tanssikoulujen kisa- ja koulutusryhmiin pääsemiset ovat selvillä ja monelle viikkotanssijalle uusien tuntien alkaminenkin saattaa jo alkaa kutkuttelemaan. Sait opiskelu- tai kisaryhmäpaikan tai et, sen tulisi aikaansaada toimenpiteitä. Mulla on kokemusta molemmista – sekä hylätyksi että valituksi tulemisesta. Ja osa näitä ilmoituksia seuranneista toimista ovat olleet kehittävämpiä kuin toiset.
Muistan sen päivän, kun sain tulokset Savonian ammattikorkeakoulun hauista, joihin matkustin ensimmäiseen hakuaamuun saakka Tukholmasta ja vietin sen keväisen valmistumisen ja matkustuksen jälkeisessä koomassa koko kolme päivää sillä asenteella, että nyt tästä älyttömyydestä muovataan opiskelupaikka vaikka miten päin. Kesä oli loputonta odottelua ja töiden tekoa, ja se päivä kun tulokset tuli, oli kuuma kun mikä! Istuin Etelä-Tukholmassa, ensimmäisen kerroksen asuntoni parvekkeella, auringonapisteessa kirjoittamassa tuolloin vielä kesken ollutta graduani Tampereen yliopistoon, ja vaikka puolille öin edellisenä iltana olin odottanut tulosten saapumista, en niitä uskaltanut aamupäivällä mennä vielä katsomaan. Istuin jännittävässä energialatauksessa hakkaamassa pikkuläppärin näppistä ja aina muistaessani tulokset, kihisin jännitystä ja virnistelin auringossa heijastavalla näytöllä olevalle itselleni. Päätin katsoa tulokset, kun luku on kirjoitettu loppuun.
Opiskelupaikka tanssipedagogiikan monimuoto-opinnoissa oli mun ja sen faktan aikaansaama fiilis oli ihan uskomattoman voimistava. Hypittyäni jonkun aikaa ympäri kämppää, naputtelin gradua kahta kauheammin, kunnes iltapäivällä tajusin, että on pakko syödä jotain. Lähetin työkaverille viestin, että tulee tapaamaan mut johonkin duunipaika lähelle ravintolaan, kun pääsee, mun on pakko saada syömistä n.y.t. Loppupivästä tuli sellanen mieletön euforiantäytteinen hyvänolon kesälilluttelupäivä, jossa vaan päätyy, ajautuu ja löytää itsensä ties mistä ja tunnelma pysyy koko ajan samanlaisena hämyisen onnellisena.
Syötiin ravintolaburgeria viinilasillisen kanssa ja pöytään liittyi ystäväkollegan mies kavereineen. Siinä jutellessa tuli sovittua tän uuden valokuvaajaystävän kanssa tanssikuvaussessio seuraavalle päivälle, ystäväpariskunta julisti ostaneensa kesämökin ja mä olin just saanut unelmieni opiskelupaikan. Tukholman kuuma kesäilta oli täynnä naurua, uusia tyyppejä, seikkailun odotuksen tuntua. Päädyttiin kuulemaan kolme viimeistä biisiä Noel Gallagher’sin keikalla Grönalundissa ja olemaan onnellisia shortsit jalassa, hämärtyvässä kesäyössä.
Ah. Ekan vuoden kävin opintojani etänä Tukholmasta. Ja, öö, sen jälkeen oon käynyt etänä Turusta ja Tampereelta. Oon käynyt koululla ehkä luvattoman vähän, mutta nyt jälkikäteen mietittynä oon ammentanut oppia enemmän kuin ajattelisi. Monimuoto-opintojen ansiosta etäopiskelu on mulle mahdollista ja elämäntilanteeseen just sopivaa. Mutta olen kokenut sen opiskeluiden perässä muuton ensin Suomessa puheviestinnän opintojen myötä ja ulkomaille muuton tanssikoulutuksen takia. Muuttaessani Tampereelle ensimmäisen kerran, olin katsonut tanssikoulut ennen kuin asuntoa ja Tukholmaan muutin kahden kassin kanssa opiskelupaikka haavissa, vailla kämppää ja töitä.
Voi se niinkin sujahtaa, mutta muutosta voi myös ennakoida. Itseasiassa voin ihan suositella ennakoimaan!
Niinä vuosina, kun en ole tullut valituksi (2009 ja 2013) olen oppinut jotain korvaamatonta ja elämääni on sen sijaan tullut jotain muuta, mikä ei olisi mahdollistunut, jos valintapäätös olisi ollut toinen. Olen myös sen myötä saavuttanut asioita, joista olen hiton tyytyväinen nyt. Universumihommiin, jos taas vähän kajotaan, niin hylätyksi tuleminen silloin unelmien koulupaikalta vaikuttaneesta opinahjosta ja koulutuspaikasta lopulta johti mut just mulle kuuluvalle reitille. Uskon, että niistä pettymyksistä huolimatta hommat lopulta meni just niin kuin niiden kuuluikin mennä.
…Tai sitten en vaan jäänyt lepäämään laakereilleni, vaan otin tilanteesta niskalenkin ja rupesin. Jos syksyn suunnitelmat on joka tapauksessa auki hetkeä ennen pääsykoetulosten saapumista ja vaikka toivoisi asioiden ratkeavan titetyllä tavalla, suunnitelmien muutos kertoo vain, mistä nyt lähdetään liikkeelle – ei koko lopputulemaa.
Jos olisin aloittanut Turussa 2009, mulla ei vältäämättä olis nyt useampaa tutkintoa ja kahta alaa. Jos olisin aloittanut opinnot Suomessa toisella kertaa hakiessani, 2013, en todennäköisesti olisi valmistunut tanssijaksi Tukholmasta jA pässyt heti seuraavaksi pedaopintoihin ammattikorkeaan. Olisin Turusta valmistunut tanssinopettaja, enkä suinkaan tanssija, filosofian maisteri ja tanssipedagogi kansainvälisellä kokemuksella ja mitä monipuolisimmalla ansioluettelolla. Lisäksi ajattelen, että olen nyt paljon kypsempi tanssipedagogiksi kuin olisin tuolloin ensimmäisen kerran hakiessani ollut. Tai edes sillä toisella muutamaa vuotta aloittamaani ennen.
Jos opiskelupaikka jäi saamatta, niin varmaan ajattelet, että hyvähän se on nyt sanoa. Hylsy tuli ja silti on paska maku suussa, vaikka kuinka Kaisu puhuisi ettei tähtien asento just nyt ollut oikea ja elämällä on sun varalle muuta. Vaan arvaapa! En minäkään niin ajatellut 19-vuotiaana palatessani interreililtä ja availlessani onnettoman lituskaista kirjekuorta, jonka masentavan viestin tiesin jo ennakkoon – tipuinhan pääsykokeissa jo ekan päivän jälkeen! Tuolloin hautasin ne aatokset ja keskityin täysillä kaikkeen muuhun. Toisella hylsykerralla vasta tajusin ja tietoisesti sisäistin sen tarkoittavan sitä, että mun on tehtävä enemmän töitä. Poistuin mukavuusalueeltani ja rupesin treenaamaan säännöllisesti mun heikompia osa-alueita. Mutta tän tajusin tosiaan vasta neljä vuotta myöhemmin saman tilanteen toistuessa.
Siksi kannustan manaamaan sen aikaa, minkä hylsy tuntuu vaativan, mutta sen jälkeen tarttumaan toimeen, päättämään tavoitteen ja tekemään suunnitelman, jonka avulla tähän tavoitteeseen pääsee! Soita pääsykoepalaute oppilaitoksesta, jonne hait, kirjoita ylös, mitä susta on sanottu ja tee niistä asioista itsellesi treenitavoitteet. Se, ettei johonkin kouluun pääse (niin ja siis tanssioppilaitoksiin ei todellakaan mennä aina ykkösellä sisään! Luitko pääsykoevinkit tästä blogista?! Melko moni nyt tanssioppilaitoksessa tanssiva ja menestyvä on hakenut useammin kuin kerran! Sarja alkaa mun pääsykoeoivalluksista.), kertoo myös oppilaitoksesta ja sen opettajista sekä heidän arvostuksistaan, tulevan vuoden linjauksista ja auttamatta myös jotain sun kehitysmahdollisuuksista. Ota siis ainakin se hyöty irti!
Jos sait opiskelupaikan ja oot hihkunut nyt kuunvaihteen, on edessä mahdollisesti muuttohommia, mutta ainakin varmasti muutosta arjen asetelmiin ja ensi lukukauden aikomuksiin. Käytännön järjestelyiden lisäksi, muista oikeasti lomailla, koska haavepaikassa aloittaessa lähtee usein isolla vaihteella tekemään alusta alkaen. Lisäksi kannattaa kuitenkin aktivoida kroppa ennen varsinaista aloitusta, niin säästyy turhilta jumeilta ja loukkaantumisriskiltä. Saa olla innoissaan, mutta ylimääräistä ei kannata jännittää – siellä kyllä sitten kerrotaan, mitä seuraavaksi pitää tehdä.
Niin tai näin, niin heinäkuusta pitää muistaa nautiskella! Palataan syksyn aloitukseen sitten syksymmällä, kun sen aika on. Nyt on kesähommien aika 😉
Tulevaisuuteen kuuluu tähdätä, mutta sinne ei pidä ampua.”
– Auditiontulostenjälkeisiä viisauksia osa 1,5
Salin poikki 