Kännykät ja tanssitunnit

Ei ole mikään uutinen, että ihmiset kulkevat nykyisin katse kännykässä. Kadulla, kaupassa, töissä, koulussa ja jopa autoillessaan. Mutta silti on melkoisen hurjaa, että ammattialustalla on tarpeen kirjoittaa juttua siitä, millä keinoin tanssitunneista saataisiin niin kiinnostavia, etteivät oppilaat jumittaisi kännykässä treeneissä!

Dance Teacher -sivusto julkaisi eilen Näyttökuva_20170904_002
Merce Cunningham Dance Companyn entisen tanssijan sekä South Carolinan Winthrop Universityn yhteistyöprofessorin, Sandra Neelsin, pohdinnan siitä, mitä tehdä, kun oppilaat riippuvat kännykässä tanssitunneillakin.

Kännykkäkulttuuri on muuttunut viimeisten muutaman vuoden sisällä paljon ja arjessakin huomaa, että moni asia tuntuu riippuvan älypuhelimen sovelluksista ja tavoitettavana olemisesta. Tanssitunnit ovat mulle olleet aina se irtiotto arjessa, jolloin ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin musiikkia ja liikettä. Ainakin puoleksitoista tunniksi voi upota tanssin maailmaan kokonaan, ilman että kokee tarvetta olla missään muualla tai että aivokuorta rapsuttelee mikään muu kuin studion seinien sisällä siinä hetkessä tapahtuvat hommat.

Mun mielestä on hullua, että arki halutaan tuoda tunnille!

Kännykkäkulttuurin ollessa niin vallitsevaa muualla arjessa, oppilaat tuovat sen tanssisaliinkin – Paitsi konkreettisesti, myös välillisesti. Mitä tämän yleistyvän ilmiön yhteydessä ei aina havaita, ovat ne fyysiset ja psyykkiset vaikutukset, joita luurissa roikkuminen saa aikaiseksi myös studiolla. Neels toteaa pohdinnassaan, että oppilailla on nykyisin yhä useammin kumara ylävartalon asento, eivätkä he hahmota tilaa ympärillään. Alkeistason oppilailla on lähtökohtaisesti aiempaa jäykempi vartalonasento, eivätkä oppilaat veny tai osaa käyttää voimaa liikkeissään. Lisäksi rytmiikan oppiminen ja ymmärtäminen tuottaa hänen mukaansa aiempaa enemmän vaikeuksia. Neels arvelee syynä olevan jatkuvan älypuhelimen kautta elämisen, mikä aiheuttaa etäätymistä itsestä ja konkreettisesta ympäristöstä. (Lähde)

Päivittäinen ja tauoton älypuhelimeen imeytyminen aiheuttaa yleistä vaivaa ja kaaosta (kuten unettomuutta ja monenlaista rappeutumista), millä on vaikutuksia myös valmiuksiin harrastaa. Artikkelissakin todetaan, että myös tutkimuksista on saatu näyttöä jatkuvan älypuhelimen käytön yhteyksistä luurankolihasten vaivoihin, rasitusvammoihin, ylipainoon, univajeeseen ja aivojen neurologisen kehityksen hidastumiseen sekä laskevasti yksilön taitoon viestiä kanssaihmisten kanssa kasvotusten (Lähde). Mikäli kännykkä vie lisäksi konkreettisesti aikaa treeniltä ja samalla kapasiteettia keskittymiskyvyltä (ja näin oppimiselta ja sisäistämiseltä), ei ole ihme, jos salissa aiheutuu törmäilyä, tekniikka kärsii ja menee pinna omaan hitaaseen edistymiseen.

lainaus

Neels on päätynyt pitämään tuntinsa aiempaa nopeatempoisempina ja käyttää hyvin vaihtelevia musiikkeja oppilaiden huomion kiinnittämiseksi sekä mielenkiinnon, ja keskittymisen ylläpitämiseksi. Lisäksi hän pohtii, kuinka voisi sisällyttää opetustapaansa enemmän kysymyksiä, joiden avulla kirvoittaa huomion itsensä haastamseen tai kilpailuhenkisimmille omiin ja toisten suorituksiin luurin sijaan. Hän toteaa lisäksi huomanneensa, että oppilaat ovat enimmäkseen kiinnostuneita itsestään, joten puheen käätäminen opettajakeskeisestä ohjeenannosta kunkin omiin suorituksiin, edistää keskittymistä myös tuntiin.

Oli sitten kyse kännykkäriippuvuudesta, mediatulvan vaikutuksista keskittymiskykyyn tai vain nuorten hektisestä elämänvaiheesta, edellä mainitut Neelsin ratkaisut ovat mielestäni toimivia keinoja huomion suuntaamiseksi tanssituntiin. Aihe on ehkä ajankohtainen ja pohdinnan arvoinen, mutta kännykkäkulttuurin sivuvaikutusten ei kuitenkaan kuuluisi olla ensisijaisesti tanssinopettajien päänvaiva. Jatkuvan tavoitettavuuden illuusio heijastelee toki harrastusaikaankin, mutta samalla matkapuhelimen tulisi olla vain rikkana rokassa.

whatcanido

Olen harrastanut ennen kännykkäaikaa, mutta kun matkapuhelimet yleistyivät nuorten käytössä, meille riitti että tanssikoulun infovihkosessa luki, että tuntien aikana käänykät pidettävä äänettömällä. Tai että opettaja huomautti, että tanssitunnilla tanssitaan ja muillekin tulee antaa rauha oppia, joten matkapuhelimet pysyvät laukussa. Ensisijaisesti vanhempien tulisi opettaa ja opastaa, mutta olla myös esimerkkinä lapsille, milloin kännykkä pidetään poissa näkyvistä ja mikä on sovelias kännykkäetiketti eri tilaisuuksissa. Samalla opitaan, mikä on toiminnan kannalta oleellista; tanssitunnille tullaan liikkumaan ja parhaiten oppii, kun antaa koko huomionsa käsillä olevalle asialle. Jatkuva keskittymisen keskeyttäminen kännykän nopean tsekkaamisen vuoksi pätkii myös oppimista ja vaikuttaa tuntisuorituksiin.

luuritunnila

Ilmiö on myös yhteiskunnallinen ja meillä kaikilla on valtuuksia valita, millaiseen suhteeseen oppimisympäristöt älypuhelinten kanssa laitetaan. Tanssinopettajalta hyväksytään oldschoolisti tanssiasun valinta, vapaan rupattelun tason määrittely tunnilla sekä muita kummallisiakin ”sääntöjä” omille tunneilleen. Vaikka kännykät ovat uudempi ilmiö, voi tanssinopettaja tilaisuuden auktoriteettina ilmoittaa omalla tunnillaan noudatettavista säännöistä myös puhelinten suhteen. Ja mikseikö tätäkin kuunneltaisi. Opettajan ei siis tulisi joutua räpiköimään kännykkäkulttuurin hyökyaallossa, vaan ihan rehellisesti opettaa tanssituntikultuuria, johon ei kuulu kännykän pikatsekkailu.

Minäkin olen joskus odottanut vastausta viestiin tai tärkeää ilmoitusta, jolloin ajatus herkästi jopa tanssitunnilla karkaa yhteydenpitovälineeseen. Tästä voi ilmoittaa opettajalle ennen tunnin alkua, jolloin on helpompi ymmärtää ja suhtautua puhelimen tsekkailuun. Muut fb-ilmoitukset ja infot odottavat puhelimessa kyllä tunnin päättymistä. On myös totta, että älypuhelimet ovat mahdollistavat loistavalla tavalla oman oppimisen seurantaa, kun ryhmissä tehtäessä voi tunnillakin pyytää kaveria kuvaamaan oman suorituksen. Tällöin huomio on tosin yhtä keskeisesti tanssimisessa, eikä ensisijaisesti laitteessa. Lentotila voisi siis palvella oppimista, oppilaita, ryhmää sekä opettajan työrauhaa parhaiten. Tästä on hyvä sopia yhdessä ryhmän kanssa, niin pelisäännöt ovat kaikille varmasti selvät. Itsepä aion yhä nauttia tanssisalin kaninkolosta ilman jatkuvaa tavoitettavissaoloa.

Oppilas: Laita kännykkä Studiolla-tilaan mennessäsi tanssitunnille ja keskity tunnilla oppimiseen. Treenaa myös malttia jättää kännykkä välillä pois ja tarkista oma ryhtisi myös treenien ulkopuolella!

Opettaja: Arvosta omaa työtäsi ja pidä huolta sekä työ- että oppimisympäristöstä tunnillasi. Voit sanoa oppilaillesi ennakkoon, ettei sinun tunnillasi olla kännykässä. Opettajana tehtävääsi kuuluu opettaa myös tuntikytänteitä.

Vanhempi: Opeta lasta ja nuorta kännykkäetiketin suhteen ja toimi esimerkkinä: jätä toisinaan luuri sivuun ja anna huomio ensisijaiselle toiminnalle sekä lapselle itselleen.

Ps. Jos ja kun kännyköinti kerran aiheuttaa yleistä jumia kroppaan, niin taistellaan vapaa-ajalla sitä vastaan venyttelemällä samalla kun skrollaillaan.


Tekstin kuvituksena kuva Danceteacher.com-sivusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s