En enää muista, mitä kautta törmäsin katuvaatemuotia valmistavaan vaatemerkki Letkiään ensimmäisen kerran, mutta Instagramissa se tapahtui. Saattoi olla tutun tuttu, joka pukeutui merkin vaatteisiin tai mahdollisesti instan tarjoama ehdotus tykkäyksen kohteeksi. Veikkaisin, että siitä on vuosi. No nyt seurattuani vuoden tätä letkeetä menoa, näin tanssitapahtumassa brändin takana olevan Miljan kojullaan ja marssin sen hetken mielijohteesta kysymään, kiinnostaisiko haastattelu ja yhteistyö. Onneksi kiinnosti. Erityisesti mimmi vaikutti ilahtuneen mahdollisuudesta päästä kertomaan tanssijoille, että tanssin takia Letkiä on olemassa ja meille näitä tuotteita suunnitellaan. Näin yhteistyön alkajaisiksi haastattelin Miljaa Letkiän taustoista.
Läpällä alunperin heitin, että oispa hienoa tehdä itse vaatteita.
Ajatus lähti kytemään siis tanssiharrastuksesta, jonka kautta Milja rupesi seuraamaan katumuotia uudella tavalla. Old School -räppiä diggaileva katutanssija löysi itseään puhuttelevan tyylin, mutta silti tuntui, ettei mistään löytynyt juuri sellaisia vaatteita, joihin tanssija halusi pukeutua. Kisareissuilla ulkomailla kisapukujen tarkkailu sai aivan uuden ulottuvuuden ja Milja totesi vitsikkäästi, että itse pitäisi tehdä.
Läpänheitosta ei kulunut vuottakaan, kun Milja oli jo koulussa toteuttamassa unelmiaan. ”Hakuaika oli jo umpeutunut, mutta pistin niille Kalajoelle sähköpostia ja kysyin, että mites ois. Ne kutsu haastatteluun ja menin sinne hirveän palon kanssa suunnitella ja tehdä vaatteita”. Miljalla oli jo lähes puolivalmis konsepti ja opettajat olivat hämmästyksissään mimmin visioiden laajuudesta sekä valtavasta innosta tarttua toimeen.
Nimi ja puolet ensimmäisestä virallisesta mallistosta omalle yritykselle muotoutuivat kahden kouluvuoden aikana. Yrittämistä mimmi ei mahdollisuudesta huolimatta jäänyt harjoittelemaan oppilaitoksen siipien suojaan, vaan lähti heti omilleen. ”Yrittäjän vapaus on hienoa! Saa tehdä mitä haluaa, eikä siihen kukaan tuu sanoon mitään!”
Nyt kun oma yritys on ollut pystyssä neljä vuotta, Milja toteaa olevan harmillista, ettei kukaan kuitenkaan konkreettisesti kunnolla varoittanut yrittäjyyden vaikeudesta. ”Ainakin kun yksin tekee, niin on välillä sairaan raskasta. Jos joku olisi kertonut, olisin asennoitunut ja varautunut eri tavalla. Joskus on oikeasti vaikeaa. Vaikka onki ihanaa!” Sen Milja lisäsi selkeästi hymyä äänessään. Haastattelun aikana sellaiset sanat kuin ”palo”, ”intohimo” ja ”unelmatyö” toistuvat.
Letkiä-vaatemerkki on syntynyt palosta tanssiin ja katumuotiin. Ja halu olisi suunnitella vaatteita juuri tanssijoille. ”Tanssin takia tämä on, niin kyllä haluaisin suunnata tuotantoa kovasti tanssijoille. Oon kuitenkin huomannu, että se ei oo mun paras kohderyhmä, vaan ne, jotka arvostavat suomalaista käsityötä!”
Henkilökohtaisesti Letkiän ideologia on ollut mullekin yksi tekijä, joka kiinnitti huomioni. Vaatemerkin kannattamat arvot, kotimaisuus, rentous, Zero waste -tekniikka, kierrätys ja käsityöläisyys iskevät. Vaatteet tuotetaan käsityönä Pyhäjoella (toisinaan kiireisimpinä aikoina myös lähikaupungissa, Raahessa). Milja on itse jokaisen asusteen ja vaatekappaleen suunnittelun takana. Tuotantovaiheen kiireisimpinä aikoina entinen käsityönopettaja ja äiti tulevat hätiin. Tuotannossa pyritään olemaan selvillä jokaisen materiaalin ja vaatteen alkuperästä niin pitkälle kuin mahdollista.
”Nykyään tuotteen eteen tehdyn työn ja kotimaisuuden korostaminen tulee luonnostaan. Monet kysyykin kuka nämä on tehnyt. Kun hoksasin, että ihmisiä selkeästi kiinnostaa vaatteen alkuperä, niin oon pyrkinyt siihen, et se tulis aina mainittua.”
Kierrätys sen sijaan oli aatteena alusta pitäen, mutta ei yhtä intohimoisesti kuin se nykyisellään on mukana toiminnassa. Tällä hetkellä työtilassa odottaa pinokaupalla käytettyjä farkkuja ja yhteistyökuvioista laittaa Letkiältä yli jäävät tilkut eteenpäin Rahessa on juuri sovittu. Kaavoittamisessa ja leikkaamisessa pyritään tekemään mahdollisimman vähän hukkapaloja ja niille väistämättä ylijääville materiaaleille pyritään aina keksimään jonkinlaista käyttöä. Vaikka asusteissa tai koruissa. Harmitellen ja vähän naurahtaen Milja kuitenkin lisäsi tätä kertoessaa, että ihan ne kaikista pienimmät palaset eivät hänelläkään aina mene.
Nimi antaa usein ensimmäisen vaikutelman puljusta kuin puljusta. Vaatemerkkiään edustamaan Milja halusi leppoisan ja rennon nimen, joka kuvaisi sekä suunniteltuja vaatteita että yritystä, joka niitä tekee. ”Letkiä” on murresana, jota yrittäjä käyttää puheessaan muutenkin. ”Se tuli jostain selkärangasta just kun ajattelin, etten keksi mitään. Halusin korostaa myös nimessä sitä, että täältä pohjoisesta ollaan!”
Miljalta udellaan usein, miksi hän on jäänyt pieneen kuntaan pyörittämään yritystään. Milja itse ei siinä näe mitään ongelmaa, verkkokauppa kun mahdollistaa, ettei ole mittään merkitystä, missä sitä on. ”Toisinaan kuulee heittoja, että muuttaisit edes Raaheen. Mutta mitäs siitä Raahesta mihinkään on?! Sitten kannattaisi muuttaa jo johonkin oikeaan kaupunkiin. Kyllä pienessä paikassa oleminen hidastaa, kun ei pääse niin helposti esimerkiksi tapahtumiin. Jos asuisi vaikka Helsingissä, niin kyllähän se helpottaisi kontaktoinita ja pääsisi isompiin tapahtumiin mukaan. Helpottaisi koko yrittämistä. Mutta kyllä se myös hankaloittasi!”
”Muuttaminen tarkoittaisi sitä, että pitäisi hankkia uudet tilat sekä uusi osa-aikainen työ. Tilat todennäköisesti maksaisivat paljon ja pitäisi ottaa joku muu töihin, ja sitten… – ei. Ei jaksa alkaa värkkää. Täällä on kaikki valmiina! Ehkä jos olisin alunperin perustanut yritykseni jonnekin kaupunkiin, niin ehkä vastaisin toisin. Mutta ei sitä isoa kaupunkia kyllä tarvii.”
Milja asuu poikaysttävänsä Jounin kanssa yläkerrassa ja alhaalla, kellarissa Miljalla on oma työtila, jonne joskus eksyy asiakkaitakin katselemaan, kokeilemaan ja jutulle kauempaakin. Jutulle Miljan kanssa eksyykin herkästi. Asiakkaille hän pyrkii olemaan mahdollisimman helposti lähestyttävä, mikä Miljasta välittyykin jo nopeallakin kohtaamisella.
”Joskus kaipaa sitä, että lähtee töihin ja tulee töistä. Aina sitä jotain melkein värkkää, kun työt on niin lähellä.” Että tuleeko työt kotiin? ”Joo, kyllä työt tulee kotiin, heh. Mutta ei se oo mua koskaan haitannut. Taino sillon se haittaa, jos somea ja kuvia miettii ja muokkaa! Mietin niitä aina tosi pitkään ja jään suunnittelemaan… Mutta esimerkiksi telkkaria katsellessa tullee värkättyä koruja – se on melkeen kun mun harrastus!” Kämppä käy tosin äkkiä tosi pieneksi, jos rupeaa kotona isommin tekemään. Siksi on myös kätevää, että työpaikalle pääsee nopeasti koska tahansa. Ja aina kun kovin into iskee.
Milja perusti yrityksen paitsi siksi, että pääsisi puketumaan juuri sellaiseen katumuotiin, johon tanssija haluaa pukeutua, myös siksi, että pääsisi tekemään työkseen juuri sitä mitä haluaa. Hän on jatkanut yrittämisen rinnalla osa-aikaisessa palkkatyössään myyjänä ja odottaa pääsevänsä takaisin tekstiilipuolelle, sillä sieltä saa motivaatiota ja inspiraatiota omaan tekemiseen. Letkiän parissa Milja unohtuu tekemään hommia pitkiksikin ajoiksi ja palaa usein työtilaan vielä illallakin. Yrittäjyys kysyy paljon työtunteja, mutta myös unelmahommia tehdessä työhön saa uppoamaan paljon aikaa ja ajatuksia. ”Välillä joutuu kalenteriin ottamaan, että tänään menemme kävelemään! Mutta järjestettävissähän nää on. Kaikelle löytää aikaa, kun vaan päättää.”
Yksi, mille seuraavaksi on päätetty löytää aikaa, on vanhan tanssiryhmän hajottua aikataulusta jääneet tanssihommat. Harmiteltuaan ihan vastikään, ettei elämässä ole nyt ollut kuin työt ja koti, Miljan entinen tanssinopettaja ehdotti, että Milja ryhtyisi opettamaan aikuiset 2 -kisaryhmää. Tanssi löysi näin tiensä takaisin tämän yrittäjän elämään ja 2018 SM-kisat tähtäimessä Milja on tätä kirjoittaessani palaamassa tanssisaleihin. Ohjauksista hän on innoissaan, sillä tavoitteellinen treenaaminen innostaa juuri nyt enemmän kuin yksittäisillä viikkotunneilla käyminen.
Jutellessamme totesimme yksimielisesti katutanssijoiden tyylin muuttuneen viimeisten vuosien aikana melkoisesti, eikä kasarin oldschoolius uppoa ehkä nykynuoriin. Miljalla ei kuitenkaan ole aikeita seurata muotivirtauksia. ”En oo muotijiuttujen seuraaja. Oon sitä mieltä, että pitää valita sitä, mitä sä itse haluat. Se on ainoa oikea tapa pukeutua ja tuoda itseään esille!”
Salin poikki 