Meidän vuokrakämppään tuli yhtäkkiä yllättäen putkiremontti ja kämpän omistajien oli tosi vaikea ymmärtää, ettei sinne pölyyn, remonteerajien jalkoihin ja avoimina lepattavien ulko-ovien raikastamaan asuntoon voi jäädä vastikään ryömimään oppineen vauvan kanssa. Jos nyt muutenkaan. Kun emme vielä tienneet rempan laajuutta tai päässeet edes yhteisymmärrykseen vuokrakompensaatioista, hätäratkaisuja miettiessämme päädyimme varaamaan matkan. Tällöin emme joka tapauksessa ole remppakämpässä pahimpaan aikaan, ja jos vuokranantajat eivät todella meinaa laskea vuokraa tuolta ajalta, voimme elellä sukulaisissa tai muuttaessamme, emme pahimmassakaan tilanteessa jää ilman kattoa pään päälle.

No reissussa ollaan. Osittain lomaa, mutta koska puolet töistä kulkevat mulla mukana, osittain etätoimiston siirtyminen keväisemmälle tantereelle. Remonttin valmistautuminen ja pakkaus imaisivat multa kaikki mehut, siihen päälle matkustus ja sukulaisiin asettuminen ja vieraita kieliä, minkä lisäksi tää pikku Sidekick on ruvennut heräämään seitsemältä entisaikojen leppoisan ysin sijaan. Vaikka ollaan täällä Transilvaniassa samalla aikavyöhykkeellä, tuntuu niin kuin ekat viikot olisivat menneet jetlagista toipumiseen. Krapulassa. Sambakarnevaalien yllättäessä.

Reissussahan on parasta käydä testaamassa paikallisten tanssikoulujen antia ja bongailla kansainvälisiä workshopeja. Monet nimet kun tuntuvat skippaavan suomemmaan, mutta löytävät tiensä muualle Eurooppaan. No. Minäpä en ole käynyt missään.
Olen venytellyt olkkarin lattialla. Vähäsen. Joka-aamuisen vaunulenkkirutiinkinkin sain takaisin vasta viime viikolla, haha.

Mutta eilen iski sitten se paikallaanolo-mittarin täyttyminen ihan urakalla ja kävelin mukavuusalueen ulkopuolelle kysymään kulman takana oltaleva Crossfit-salilta, että mikäs meiniki siellä on ja koska mää voin sinne tulla. Viimeiset treenit 20-21.
Olin jo menettää toivoni, mutta 19:53 skidi nukahti. Mä nappasin kengät käteeni ja juoksin.

Treenasin hullunkiilto silmissäni ja opetin paikallisille, että tanssijat ovat urheilijoita. Tänään on ollut ryhti suorassa ja elinvoima eksponentiaalisesti suurempi verrattuna aiempaan. Ihan älytön homma, miten paljon liikunta vaikuttaa mun elämänkokemukseen ja sekä fyysiseen että henkiseen oloon. Tämä oli hyvä muistutus, miten tärkeää on löytää poikkeusolosuhteissakin jokin tapa treenata. Ja hikoilla muutenkin kuin tuskanhikeä.