Salin poikki -blogi on nyt saavuttanut kypsän yhden vuoden iän ja on tullut aika päivitellä tätä faktaa sekä pohtia tulevia.

Olin haudutellut blogin aloittamista jo ennen muuttoani Tukholmaan. Se jäi kuitenkin siinä kaikessa hulinassa aikeeksi ja opiskeluvuoteen kuuluvasta treenipäiväkirjasta tuli itselleni se tärkeä tallennus- ja pohdiskelupaikka tuohon ajanjaksoon. Enkä kyllä sinä vuonna mitään muuta juuri ehtinyt kirjoittaakaan. Paria vuotta myöhemmin iski semmoinen erilainen tarve ja tajusin, että voin tehdä asioita muutenkin kuin hissutellen.

Ensimmäiseen blogivuoteen on mahtunut paljon kuvioita, monenlaisia muutoksia ja hirmusti hyviä ideoita, joista kaikki eivät ehtineet vielä toteutukseenkaan. Välillä harmittaa, ettei kaikkea ole kerennyt ja välillä oikein huimaa, miten hienoa, että niin paljon on vielä tulossa!

Olen tykännyt kirjoittaa ja jakaa ajatuksiani sekä nauttinut blogin petaamasta mahdollisuudesta päästä kyselemään ihmisiltä heidän kokemuksiaan ja mielipiteitään. Näitä on mitä ilmeisimmin tykätty myös lukea, sillä ensimmäisen vuoden luetuimmat tekstit ovat kaikki olleet haastatteluita! Samalla on näkyny somen voima, sillä ne, joista olen mennyt huutelemaan someen, ovat löytäneet yleisöt, kun taas ne tekstit, joista toitotin vähän jos ollenkaan, ovat kokeneet notkoa lukijatilastoissa.

Ensimmäisen vuoden luetuin teksti oli kevään 2017 pääsykoekoitokseen avuiksi keräämästäni haastattelusarjarjasta Pääsykoevinkit IV, jossa Riikka ja Samuli kertoivat omat vinkkinsä auditioneihin. Juttusarjaa kootessani oli mahtavaa huomata, miten mielellään elämänvarrella tavatut tanssitutut ottivat kyselyni vastaan ja lähtivät kertomaan omia kokemuksiaan avoimesti, rehellisesti ja kaunistelematta. Pääsykoevinkkien julkaiseminen oli itsellenikin jollain tavalla vapauttava kokemus ja toivon, että niiden lukeminen antoi hakijoille ja hakeneille samanlaista rauhaa, uskoa ja inspistä kuin mullekin.

Toisiksi luetuin teksti oli tuolta ensimmäiseltä blogikeväältä juttu LDA:sta, joka jäi mieleeni tuomarointikeikalta intoa purusavana uutuutena, joka toteutti itseään anteeksipyytelemättä. Edelleen hymyilyttää, kun ajattelen tuota ensikohtaamista, mutta myös sitä haastattelureissuani Lahteen. Ajomatka Tampereelta tuntui loputtoman pitkältä nopeusrajoituksineen ja rekkoineen. Perille saavuin myöhässä, mutta perillä odotti kotoisa vastaanotto, quality training ja päättäväinen yrittäjäpariskunta jytkeessä nukkuvine lapsineen. Lahti Dance Academyn perustajat Patrick ja Erja tekevät hyvää työtä ja pitävät mahtavalla tavalla omalta osaltaan huolta tanssiskenen yhteisöllisyydestä. Lue juttu LDA:sta täältä. Tovon kyllä kaikkea hyvää myös LDA:n juuri alkaneelle kolmannelle vuodelle (on muuten iso päivä samaan aikaan mun ja Bobin kanssa!!)

Mun ehkä vähän odottamattani kolmanneksi luetuin juttu on ollut raskauden jälkeistä treenaamista koskeva fyssarihaastattelu! Arvelisin, että tämä on löytänyt ehkä eniten lukijoita myös muusta kansasta ja koetinkin (haastatella ja) kirjoittaa sen siten, että kaikki synnyttäjät voisivat oivaltaa omat mahdollisuutensa vaikuttaa treenikykyynsä tulevaisuudessa. Selvitin näitä asioita itselleni joka tapauksessa, niin miksipä tietoa ei siis jakaisi taas muidenkin kanssa. Ja kyllä kannatti.

[picture]

Kaikkein vähiten lukijoita on puolestaan saanut viimeisin tekstini, Vakiovuoro, sillä en ole kertonut sen olemassaolosta missään. Kannattaa silti tsekata, sillä blogikirjoitan nykyisin muuallakin. Koitan jatkossa linkata tekstit myös Salin poikki -blogiin, niin ei tarvitse samoja ajatuksia tuplana myllyttää. Viimeisin on aina viimeisin, mutta sen sijaan toisiksi lukemattomimman tekstini, joka on myös somehiljaisuuden uhri, on aivan kyllä kelpo kirjoitus, muttei vain kai ole löytänyt lukijoitaan. Luin sen itse äsken ja tajusin antaa itselleni anteeksi. Helpottaa muuten oloa se semmoinen. Testaapa.

Ja topkolmosen tästäkin osastosta antaakseni, haluaisin nostaa esille tekstini ”Alkuvauhdit”, venyttelemisestä ja treeneihin palaamisesta. Kyllä sitä taas voi itsensäkin yllättää. Hyvä, Kaisu. Nyt kun vielä aloitat sen venyttelemisen taas.

Muista yhteistyökuvioista ihan mahtavana on taaas kerran linkattava Letkiä. Nyt alkavalle vuodelle on edessä ainakin yhtä loistavia yhteistyöjuttuja ja yhä enenevissä määrin, Sidekickin kasvaessa, pääsen treenaamaan sekä toteuttamaan itseäni taiteilijana ja opettajana. Joten aika luottavaisin mielin jatkan kyllä tästä eteenpäin tanssiblogin kirjoittajana. Varsinkin kun se kirjoitusaikakin lisääntynee tässä käsien vapautuessa. Edessä myös ulkoasun päivitystä ja parempia kuvia.

Kiitos kaikille yhteistyötahoille ja haastateltaville. 

Kiitos kaikki lukijat. 

Seuraavan blogivuoden tavoitteena on saada aikaan enemmän keskustelua ja aktivoida teitä lukijoita vastavuoroisempaan verkkotoimintaan!

Mistä puheenollen – kommentoipa alle, mistä olet tykännyt erityisesti ja mitä toivot pääseväsi lukemaan Salin poikki -blogista kakkosvuonna. Parhaan idean jakajalle lupaan makeen Salin poikki -paidan!!

Jos taas yhteistyökuviot kiinnostelee, niin ota, hei, yhteyttä!