Mun oppilaille oli kuulemma pitänyt pitää kurinpalautusta työrauhasopimuksesta kiinnipitämiseksi. Mun oppilaita oli kuulemma puuttunut paljon tunnilta. Mun oppilaat oli kuulemma sanoneet, etteivät tee. Mitään. Mun oppilaat olivat kuulemma olleet villejä.

Ope on kuulemma poissa monta kertaa.

Sinne piti oppilaat jättää, jonkun muun hoteisiin. Toivottavasti ne osaavat imeä sen tiedon ja opin, jonka vuoksi juuri tämä sijainen on valittu. Sijaisiin on aina monenlaista suhtautumista. On helpompi ehkä olla poissa, vaikka pitäisi ottaa kaikki irti. Ajatellaan, ettei ehkä tarvitse tehdä niin tosissaan ennen kun palataan ”normaaliin” asioiden järjestykseen, vaikka juuri nyt olisi paikka ottaa harppaus oppimisessa. Huomaakohan sijainen huomauttaa polvien ja varpaiden linjauksesta niin monta kertaa kuin tarvitsee.

Sinne piti sijainen jättää, vasta asettuneiden ryhmien armoille. Toivottavasti sijaisella on pedagogisia ässiä hihoissa ja hän saa ryhmien opettamisesta hyviä kokemuksia. Sijaisiin on aina monenlaista suhtautumista. Oppilaita on salissa vähemmän kuin listassa, mietityttää, johtuuko se minusta. Ja höpistäänkö tunneilla aina omia tällälailla? Minulla kun olisi opetettavaa, tai niin luulin, mietitään. Malttaakohan ryhmä osoittaa miten hyvin he ottavat oppia vastaan ja antaa työrauhan tulijalle.

Sinne piti, töihin, ilmoittaa että sinne salin eteen tulee nyt joku muu. Vaikka minut sinne alunperin palkattiin. Niin piti kaikille vanhemmille sanoa, että vaikka mulle on heidän lapsensa luotettu, lähetän nyt jonkun muun opettamaan heitä. Niin, ja tullessa on palautekeskustelua luvassa, ja kyllä tiedän mistä kiikasti ja missä meni vikaan. Tiedän että hekin tietävät sen.

Matka kuulostaa lomalta. Mutta ei tämä nyt ollut valinta. Mun oppilaat toivovat mun tunneilla, että voitaisko tehdä ”vaihteeks jotain kivaa” – toivottavasti nyt ovat päässeet vaihteeksi kivoille tunneille.