Suomalaisten urheilijoiden antamat julkiset kommentit ja haastattelut koostuvat usein melko identtisistä kisafiiliskommenteista ja vaatimattomista vastauskiitoksista lausuttuihin onnitteluihin. Puheenvuorot

kulkevat tietyllä urheilijahaastattelun kaavalla ja tulevaisuuden suunnitelmissa on yrittää omaa parasta seuraavissa kisoissa. Uran käännekohdissa kiitetään joskus valmentajaa ja vanhempia, jotka kannustivat lapsena harrastamaan.

Täällä ei paljon rönsyillä tai jäädä listaamaan uran ja saavutusten mahdollistaneita tahoja kultareunaisin sanankääntein. Vastaukset ovat yleisesti hyväksyttäviä ja koko kansan ymmärrettävissä. Ehkä jopa ennalta-arvattavia. Tehtyäni STUL:n medioihin nyt useampia urheilijahaastatteluita, on valitettavasti todettava, etteivät tanssiurheilijat tee kuvattuun juuri poikkeusta.

Paljastan kuitenkin nyt ammattilaisvinkin: joka kerralla kysymykset esitetään Sinulle henkilökohtaisesti siinä hetkessä ja voit vastata sen mukaisesti. Kysyttäessä fiiliksiä voi kyllä yllättäen kertoa miltä oikeasti tuntuu ihanhyvän sijaan. Saavutuksistaan voi olla avoimesti iloinen ja uskoisin, että kisoihin mennään lähtökohtaisesti aina tekemään omaa parastaan, joten tavoite, eli se, mihin omalla parhaalla kenties pyritään, tulisi olla jotain muuta. Niiden nimeämine kannustaisi jopa saavuttamaan parempia tuloksia!

Puheviestinnän opintojeni aikana mietin useaan otteeseen, että haluaisin kannustaa suomalaisiakin urheilijoita antamaan pätevänkuuloisia julkisia kommentaareja sekä haastatteluita. En kylläkään silloin arvannut, että aloittaisin sen työn tanssijoista.
Suomen Tanssiurheiluliiton blogissa nyt 5 + 2 vinkkiä hyvän urheiluhaastattelun antamiseen.