11.5.18

Me käytiin eilen katsomassa Santeri Sammakon seikkailuja Tanssiteatteri MD:llä koko perheen voimin.

En ollut uskoa silmiä, kun Instassa huomasin, että meidän mimmin lempikirjasta on tehty esitys, joka just nyt on ohjelmistossa just MD:llä. Olin ihan innoissani, että 9kk onkin jo aika oppia katsomaan myös muiden tanssitaidetta ja kun se tosissaan tykkää Lits läts lätäkkö -kirjan loruista.

MD:n pieni sali toi loistokkaasti esityksen lasten tasolle ja vähäinen ja värikäs rekvisiitta toimi hyvin. Monille tuttu katselukorttikuvitus taustalla muistutti kontekstista alkuperäisteokseen. Ja itse asiassa muistutusta toisinaan tarvittiinkin. Kirjan lorut loruteltiin rallattavina versioina, jotka vain vähän muistuttivat alkuperäisiä tai toistelivat lorujen hauskoja sanapareja. Leena Junnilan loruja ei taidettu lausua kokonaisina kertaakaan. Meidän 9kk hihkuu innosta aina kun kuulee lätäkkökirjan loruja ja niiden toistaminen edes sieltä täältä olisi ollut ensiarvoisen tärkeää tunnistamisen kannalta. Ehkä semmoinen katsoja, joka osaa jo esimerkiksi kertoa ”lukemastaan” tai kuulemastaan, saisi tästä versiosta enemmän irti. Sivuilla kerrottiin huomioitavan ryhmäkohtaisesti kehitystaso, mutta jäin miettimään, kuinkahan kyseistä esitystä sitten versioidaan..

Toisaalta esityksen sanottiin pohjaavan teokseen ja taiteilijalla on vapaus tehdä omannäköisensä tulkinta. Kuitenkin näin pienille (0-5v.) konteksatuaaliset viittaukset voivat olla haastavia. Aikuiskatsojanakin olisin kaivannut tuttuja loruja. Isimies oli ihan kysymysmerkkinä ja #Sidekick seurasi Samuli Roinisen touhotusta vakavana.

No tulipa käytyä. En menisi katsomaan toista kertaa, mihin varauduin bookkaamalla ekojen esitysten liput. Näytöksiä kun on vielä loppuviikosta. Toivottavasti seuraava esitys, jota päätämme mennä katsomaan on hyvä tämänkin edestä.