Tanssivirtaa Tampereella 2018

Sain herkullisen yhteistyösopimuksen tämän vuoden Tanssivirtaa Tampereella -tapahtumaan (22. – 27.5.18) ja erityisesti viimevuoden erityiskutsuvieraskokemuksen jälkeen odotin festariviikkoa innolla. Selailin taas niin ihanan informatiivista käsiohjelmaa sekä verkossa että manuaalisti ja varmistelin tasaiseen, että isimies muistaa vetovastuunsa iltatoimissa ko. viikolla. Kävi kuitenkin sitten niin, ettämun mummu heitti lusikan nurkkaan, mikä ajoi tietenkin ohi ja minut Tampereelta. Ehdin kuitenkin käydä katsomassa keskiviikkona Girl, Girl, Girl -teoksen ja tsekkaamassa illan festariklubin Klubilla.

girlgirlgirl3

Girl, Girl, Girl

En aina lue esitysten kuvauksia esityksiä valitessani tai mennessäni katsomaan teoksia. Tällä kertaa kuitenkin lueskelin etiketin, sillä halusin nähdä, millaiselta kantilta tämänniminen teos mahdollisesti olisi kantaaottava. Kuvaus kuulosti tyypilliseltä. Esitys oli todella hyvä, eikä yhtään tyypillinen. Ja jälkikäteen tarkastellessani kuvausta uudelleen, huomasin kuvauksen kyllä kuvaavan juuri tätä teosta. Nautin katselukokemuksesta, teos oli ilmava, maastaponnistava, pehmeän virtaava, aksentoitu ja rakennettu ihanan fyysisestä tanssista, jonka tunsin omassa kehossani takarivissä istuessani. Jälkilöylykeskustelu kiteytti teoksen herättämiä ajatuksia ja laajensi tajuntaa. Kokonaisvaltainen taidekokoemus siis.

Maria Aution, Mia Jaatisen ja Minna Karttusen tanssiteos tytöille ja tyttöydelle oli sitä mitä luvattiin ja jotain ihan muuta kuin mitä lupauksesta saattoi odottaa. Kolmessa osiossa tuotiin esille esimerkiksi kulttuurin asettamia oletuksia, kaupallisen koulutuksen ja oppimisympäristöjen antamia asetuksia ja tanssijoiden omia kokemuksia. Jo TEAKista kytemään lähtenyt yhteistyön siemen kasvoi mahdollisuudeksi siirtää tekijöiden omia rajoituksia ja tuoda totuttujen käsittelytapojen rinnalle mahdollisuus väheksymättömään keveyteen. Teoksen koreografeina toimineet tanssijat kertoivat halunneensa lähteä liikkeelle omista tarpeistaan problematisoimatta turhia sekä halusta tuoda lavalle dynaaminen, taitava tyttöys. Ihanan anteeksipyytelemättömästi sanottu ja todella myös tehty. Kolmikon kujeilevasta liikkumisesta ja toistensa lempeästä liikkumaan saattamisesta havahtui aina aika-ajoin huomaamaan merkityksiä, mutta ilman että se olisi keskeyttänyt katselukokemusta tai työntänyt sivuun esityksen seuraamista, saati esittämällä esittänyt aiheitaan.

”Leikki ja leikkisyys ja peli eivät pitkään kuuluneet kuvaani ja taiteellisuuteeni, niin tällä teoksella pääsi työntämään omia rajoja kauemmaksi.”

Keskustelutilaisuudessa teoksen jälkeen tanssijat totesivat halunneensa siirtää fokusta pois esiintyjän egosta ja kiinnittää sen sijaan katsojan huomion toimintaan ja teoksen maailmaan kysyvällä otteella. Tämänkin tekijät lunastivat, sillä teos oli kertova ja kuvaava esittämättä suuremmin. Tanssijoita ja liikettä oli todella mielenkiintoista seurata ja lavalla tapahtui virtaavan jatkuvasti ilman että silti olisi tuntunut, että jotain jää näkemättä. Teemoja käsiteltiin tekijöiden sanotun mukaisesti kevyesti, väheksymättä, ilman vailmiiksi selitettyjä ajatustapoja. Jälkilöylyssä lausuttiin erään katsojan toimesta kai muidenkin ajatuksia: ”Sain itseni kiinni siitä, että odotin näkeväni tai yritin hakea, mihin tää on menossa. Kun teoksessa ei liiaksi alleviivattu, jouduin katsojana itse oivaltamaan, että mulla on tietty stereotypia katsoa tyttöjen tekemistä. En mä näin katsoisi, jos nää tanssijat olis poikia. Tälaisilla teoilla maailma muuttuu!”

girlgirlgirl1

Tanssivirtaa-tapahtuma oli tänä vuonna saanut kylkeensä myös vuosittain eri yhteydessä järjestettävä tanssitaiteen vaikuttavuutta käsittelevä tapahtuma, Kiertoliikeen. Tähän viitaten keskustelun vetäjä heitti esiintyjille kysymyksen, millaisia vaikutuksia tekijät toivoisivat teoksella olevan. Vastaus osoitti, että tyttöyden ja siihen yleisesti liitettävien kuvastojen käsittelyssä oltiin todella otettu seuraava askel. Autio, Jaatinen ja Karttunen kertoivat toivovansa, että tanssia voisi katsoa omasta kokemuksesta eteenpäin ja että olisi sallittavaa katsoa teosta kevyesti. Kevyt kun voi yhtälailla olla hyvä ja voimaannuttava asia. Girl, girl, girl -teoksessa käsiteltiin kritiikkiä, mutta osoitettiin, että sitä on mahdollista käsitellä muutenkin kuin rankalla tai synkällä tavalla. Tanssijat totesivat, että ilo koetaan usein naivina, mutta juuri tässä työssä teemoja lähestyttiin ilon ja keveyden kautta, väheksymättä.

Tapahtuman verkkosivuilla julkaistiin kaikkien ohjelmistoon valittujen teosten koreografihaastattelut, mistä pisteet Tanssivirtaa-staffille! Maria Aution, Mia Jaatisen ja Minna Karttusen haastattelun voit lukea täältä. Haastattelussa tytöt puhuvat lisää työstämistavoistaan sekä rooleistaan kolmikossa.

Iltaklubi

Illan näytös oli muuten ensimmäinen kerta, kun pääsin viemään itseni ulos perheen luota sitten Sidekickin tulon! Tykkäsin, joten päätin jatkaa sillä linjalla ja lähteä tsekkaamaan myös iltaklubin. Laitoin vihdoin päälleni koko raskaus- ja vauva-ajan hintalapun kanssa henkarissa odottaneen vaatteen, punaa huuliin, viitta niskaan ja autolla, jos ehtisi vielä näkemään avausohjelmankin. Verkkosivuilla sanottiin, että iltatapahtumaan pääsy olisi ilmainen. Narikassa penseä mies vaati pääsystä kaksi euroa, vaikken jättänyt mitään säilöönkään.

Ehdin alkuun osittain. Mutta Klubilla oli väljää, kolkohkoa ja aavistuksen vaivaantunutta. Tosiyllättävänhyvää musaa (mun mielestä) soittanut dj vaihtoi pian hitimpään, joka sai hyppivältä piiriltä kiljahduksia ja lopetti oman jammailunsa.

Ehkä latasin odotuksia, mutta istuskellessani siellä itsekseni tyhjien pöytien keskellä, huomasin piteleväni samaa ajatusta kuin aina vastaavissa tapahtumissa. Haluan uskoa, että ne ovat kivoja tapahtumia, jossa kulttuuri-ihmisiä vilisee ja on hauskaa. Mjoo-o, missä tahansa voi olla hauskaa, kun menee oikeiden ihmisten seurassa tai on muuten illan huumassa. Mutta aika usein näissä on väljää, kolkohkoa ja aavistuksen vaivaantunutta. Niinpä jäin taas miettimään, millaisen julkisivuremontin, ohjelmasisällön tai markkinoinnin se vaatisi, että joku tavallinen tanssista vähän kiinnostunut, joka istuu päivän näytännön yleisössäkin, haluaisi lähteä katsomaan iltaklubia (eikä yleisö nytkään ollut ”epätavallista”, päin vastoin; tyypillistä). Pakko kysyä itseltä ja sulta: Miten saada nykytanssifestareiden iltatapahtumasta vetovoimaisempi?


Tanssivirtaa-festivaalin nykytanssiteosten videohaku vuodelle 2019 on avoinna 17.9. – 15.12.2018

Ja jos olit mukana tämän vuoden Tanssivirtaa Tampereella -tapahtumassa, olethan täyttänyt kävijäkyselyn!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s