10.5.18

No niin. Itku tuli uutisia lukiessa tänään. Aina sanon ja ainakin kolmesti olen blogiinkin kirjoittanut, miten tärkeää tanssiminen on mun hyvinvoinnille. Moneltakin kantilta, sekä fyysisesti että henkisesti – mutta itse asiassa fyysinenkin hyvinvointi boostaa henkistä puolta, joten pääasiassa juurikin aivolle.
Ja aiheesta on juuri tulossa sikamielenkiintonen väikkäri!

Kun mulla ei ole säännöllisiä treenejä, mulla menee pasmat sekaisin ja joka kerta kun tauon jälkeen palaan saliin, maailma on heti hikoilun ja tanssiin keskittymisen jälkeen paljon kauniimpi. Olen myös nyt erityisesti tämän vauvavuoden aiheuttaman pidemmän kuivan kauden aikana huomannut, että kun tanssin säännöllisesti, mun suhtautuminen elämään, arkeen ja lyhyesti sanottuna kaikkeen on paljon letkeämpi, vakavasti kevyempi ja ratkaisukeskeisempi. Tanssi on mulle meditaatiota, ajatusprosessointia ilman aktiivista ajatustyötä, keskittymistä olennaiseen ja vastapainoa työlle, joka tapahtuu valtaosin pääkopassa. Perjantaina (11.5.18) Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa väittelevä ja itsekin tanssia harrastava Hanna Poikonen  on huomannut saman.

”Siinä [tanssissa] suodatetaan pois tarpeettomia liikkeitä, aistiärsykkeitä ja tarpeettomia mielentiloja. Tavallaan keskitytään vain siihen, mikä on siinä hetkessä tärkeää.”

Näin totesi Poikonen Ylen väitöskirjasta tekemässä jutussa.  Helsingin yliopiston julkaisu, joka käsittelee samaista väikkäriä, sanoitti, mistä kokemus johtuu. Flow-tilassa aivojen loogisesta päättelystä ja yksityiskohtaisesta huomioimisesta vastaavan neuroniverkoston aktivaatio vähenee. Samalla aivoissa vapautuu tilaa luovalle neuroniverkostolle, joka on tärkeässä osassa esimerkiksi rentoutuneessa mielentilassa. Ajattelepa sama toisinpäin. Check.

Tanssin on huomattu vaikuttavan myös erityisellä tavalla tanssijan aivojen kehitykseen ja toimintaan. Myös tanssin katsominen aktivoi katsojalla aivoalueita erityisellä tavalla. Erityisesti sellaisella henkilöllä, joka on tottunut katsomaan tanssia. Kierinpä hieman omassa tilanteessani lisää uutisen pohjalta.

Ylen jutussa todetaan, että on mahdollista, että tanssiminen aktivoi syviä aivoalueita, jotka hallitsevat muun muassa tunne-elämää, muistia ja sosiaalista vuorovaikutusta. Moro. Tässä se oivallus ja itku tuli. Nimittäin nuo kolme asiaa ovat nyt huterammisa kantimissa elämäntilanteen johdosta (paluumuuton suvantovaihe, vauvavuosi, valmistumisen jälkeinen irtolaisuus ja muut henkilökohtaisessa elämässä velloneet muutokset muutoista muihin) jA kun siihen lisätään se fakta, että aiemmin mun tunne-elämää, muistia ja sosiaalista vuorovaikutusta huoltanut tanssi saa vähemmän aikaa arjestani, ei kai ihme, että välillä hajottaa.

Ja miksi juuri tanssi on liikunnan muodoista erityinen – aiemman tutkimuksen perusteellakin voidaan kertoa, että liikunta, musiikki ja kosketus voivat kukin jo yksinäänkin parantaa aivojen toimintaa, tasapainoa (varmasti sekä fyysistä että henkistä!) tai tunne-elämää. Tanssissa nämä kaikki elementit ovat läsnä. DI-Poikolainen on lisäksi kehittänyt tutkimuksessaan menetelmän, joka tähtää mielen ja kehon hyvinvointiin nimenomaan tanssiliikkeiden ja neurotieteiden avulla.

Väitöskirjassa tarkastellaan ammattitanssijoiden, -muusikoiden ja ns. tavisten aivoalueiden aktivaatiota ja aivojen toimintaa nykytanssiteosta katseltaessa. Tanssiterapeuttina, tai siis tanssiterapiaopintoja harkinneena, määrään itselleni tanssin katselua, jos tanssimattoa ei ole saatavissa varpaiden alle! Kiinnostaa hulluna väitöskirjan julkistus! Otan sen kesälukemisekseni. Tai voisko joku lukea sen mulle äänikirjaksi?

Väitöskirja löytyy täältä:  https://helda.helsinki.fi/handle/10138/234644