En mä suunnitellu mitään jälkipyykkitekstiä kirjoittavani tähän väliin, mutta eilisillasta on pakko sanoa pari juttua! Nimittäin siis eilen… Morjens, mikä tuuletus mutsille! Sekä aivoille ilta oli tuuletus että illasta voitte antaa mulle tuuletukset:

Vaiherikkaan festaripäivän jälkeen olin ekaa kertaa onnistuneesti ulkona #Sidekickin saapumisen jälkeen ja seurasin eturivistä Vogue Ball Colors of Summer -menoa. Aiemmin olen päässyt seuraamaan ballia muinoin Street Satreissa, mutta se ei ollut niin intiimi tila ja tilanne kuin nyt. Makee meno ja hyvä fiilis. Villiksihän homma kääntyi siinä vaiheessa, kun vuoroon tuli kategoria ”Best dressed audience member”! Huikeita tyyppejä! Treenitutun äidin noustessa seisomaan ja siirtyesä runawayn alkuun, tajusin, ettei ole vaihtoehtoja. Menin ja kävelin! Ja kävelin itseni jatkoon. Vaan seuraavalla kierroksella vastassa oli päästä varpaisiin kilmaltavan viimeistelty hattunainen, joka vei voiton – ihan ansaitusti kyllä. Mutta hullun hauskaa ja jännää ja huikeeta!

Jäi energisöitynyt heittäytymisfiilis ja hyväntuulisuus, joka sai mut pitkästä akkaa lyöttäytymään uusien ihmisten seuraan noin vain. Vaikka eihän kaikki lopulta ihan uusia olleet ja vaikka monesti lyöttäydynkin. Tanssinopettajakollega, mun huikea kosmetologi, jota en ollut tuntea ilman vinkkiä yhteydestä, tuleva treenikaveri ja ballin tuomaristoa. Siellä me istuttiin ja juteltiin elämästä, tanssista, dragista, sneakereista ja siitä, mistä me tunnetaan toisiamme. Yksi vauvavuosikeskustelukin käytiin kollegan kanssa. Kuinka virkistävää oli istua viileiden naisten kanssa kuumalla terassilla, hengittää lauantain menoilmaa ja kokea yhteisymmärrystä!

Lisäksi reilu vuosi sitten haastattelemani (ja mulle jo Jkl-ajoilta tuttu) Samuli Emery tuli kertomaan lukeneensa vastauksiaan vastikään ja huomasi ajattelevansa haastattelussa kysytyistä asioista nykyisin aivan toisin. Niinpä sovimme uusintahaastattelun ja muut pöydässäistujat saivat ohimennen lukuvinkin blogiin. Mainion sulava promohetki, joka tuntui jotenkin antoisalta.

Hymy korvissa kävelin sitten autolle kurpitsavaunujen ruuhka-ajan jälkeen ja kotiin ajaessani ilmastoinnin hurinassa mietin, että eivitsi kohtaamisia mä kaipaan! Ja tilanteita, joissa on mahdollisuus heittäytyä. Yhtään tanssiaskelta en Klubilla (joka muuten taas oli kolkohko) ottanut, mutta tämä oli hyvä päätös festariviikolle.