Pieni tanssija lähtee aina innokkaasti tanssikoululle, reppuun mytätyt trikoot ja juomapullo kainalossa. Ainiin, tukka pitää olla kiinni. Kiinni tietyllä tapaa, koska se kuuluu lajiin ja on opittava tekemään esityskampaus itse.
Matkalla tulee hypähdeltyä harjoiteltuja liikkeitä ja melkein ei malta odottaa, että pääsee näkemään tanssikavereita ja näyttämään uutta, kimaltavaa ponnaria, joka pitää tunnin ajaksi ottaa ranteesta pois. Pieni tanssija nauttii tanssijan univormuun pukeutumisesta, alkulämmittelyn vapaudesta ja siitä, että tietää jo, mitä tulee seuraavaksi. Tekniikkaharjoitus, tanssiasento, ryhdin korjaus ja kaunis kappale.
Pieni tanssija odottaa vuoroaan reunasta lähtevään harjoitukseen ja yrittää olla lähtemättä mukaan muiden odottajien kikatukseen. Pieni tanssija odottaa open huutavan ”hyvä, Pieni tanssija!” kesken harjoituksen. Pieni tanssija odottaa että pääsee oppimaan lisää tanssisarjaa ja näyttämään, että on harjoitellut oman huoneen peilin edessä edellisviikkoista. Pieni tanssija ei malta odottaa, että osaisi tehdä uuden käännöksen oikein. Se ei meinaa sujua, vaikka eturivin tanssija näytti erikseen sivussa uudestaan, miten.
Tuleva näytös sekä jännittää että kutkuttaa pientä tanssijaa, joka haluaisi onnistua. Onnistua niin kovasti, koska ope ja äiti ja isi ja kummi ja isovelikin tulevat katsomaan. Eikä pieni tanssija ole varma, osaako kaiken paremmin kuin edellisessä näytöksessä. Nyt pitäisi olla niin taitava, että pääsee seuraavaan ryhmään.
Kenraaliharjoituksissa pienen tanssijan silmät katsovat suorastaan aikuisilta näyttäviä nuoria kisaryhmäläisiä ylöspäin monella tapaa. Kisaryhmiin pääsevät vain parhaat, taitavimmat ja ne, joilla on enemmän ikää. Pieni tanssija miettii, että sitten isona minäkin. Noihin isojen kilpailuvaatteisiin minäkin haluan pukeutua. Ja kilpailuissa hiuksiin saa kimallelakkaa. Jos on tosi hyvä, voi isona tanssia joka päivä, eikä tarvitse mennä töihin. Vaikka pieni tanssija kuuli kyllä kerran, että opettaja tekee sitä opetusta työkseen. Mitähän se tarkoittaa.
Pieni tanssija päättää harjoitella kovasti, jotta äiti ja isi voivat olla ylpeitä ja nähdä hänen oppineen. Koska siitähän tässä maksetaan, hän on kuullut. Pieni tanssija päättää harjoitella, jotta opettaja huutaisi ”hyvä, Pieni tanssija!” kesken harjoituksen, koska se tarkoittaa, että on tehnyt hienosti. Pieni tanssija päättää harjoitella tosi kovasti, jotta pääsisi varmasti seuraavaan ryhmään ja isona kilpailemaan ja jotta olisi jo ihan kohta taitavampi ja isompi ja siinä toisessa ryhmässä.
Harjoituksia katsomassa ollut äiti näki vain oman taitavan lapsensa ja tuli katsomaan koska riemukas lapsi tuo hänelle iloa ja se vaikutti olevan lapselle tärkeää. Äiti on aina ylpeä lapsestaan, eikä hän muista kerran hermostuksissaan päästämäänsä lausetta oppimisesta ja tuntimaksuista. Harjoituksia ohjannut opettaja oli iloinen nähdessään kaikkien tanssivan samassa rytmissä, sillä koko ryhmä on hänen mielestään joka kerta niin taitava ja lisäksi rytmiikan opettaminen on ollut hänen missionsa kaudelle. Hän on onnistunut työssään ja kaikki tekevät hyvin. Opettaja päättää muistaa kehua niitäkin, joiden nimet eivät tunnilla tule automaattisesti aina mieleen. Tanssistudion omistajasta oli ihanaa katsoa kaikkien lattialla olijoiden nauttivan. Tyytyväiset tanssijat tulevat seuraavallekin kaudelle. Salaa omistaja näkee myös pienissä tanssijoissa itsensä lapsena. Lapsena, joka ei silloin päässyt tanssitunneille. Pieni tanssija haluaisi tehdä esitysnumeron vielä kerran, koska se on hauskaa.
Opettajilla, vanhemmilla, pedagogeilla, valmentajilla ja koreografeilla voi olla aivan eri motiivit tanssitoimintaan kuin pienillä tanssijoilla. Pienet tanssijat imevät asenteita ja ajatuskulkuja itseensä heille tärkeiden asioiden äärellä ja he oppivat ympäristöstään, mikä harjoittelussa on tärkeää.
Kovin usein harjoitellaan jotain tulevaa varten. Kilpailu- ja esitystoiminnalla on monelta kantilta keskeinen osa usean tanssilajin harrastamista. Kuitenkin, mikäli tanssitaitojen harjoittelu tähtää pääasiassa tekniseen ja suoritukselliseen kehittymiseen, jää kilpailutoiminnan ja vertailun katveeseen paljon sellaista muuta, mitä tanssilla on annettavanaan. Lapsilla tulisi olla oikeus nauttia tanssista, uuden oppimisesta, omien taitojen näyttämisestä, eri lajien kokeilemisesta sekä kuulumisesta osksi harrastusryhmää juuri tässä hetkessä, ilman että harjoittelun tai yksittäisten harjoitusten painopiste kääntyy vertailuun tai tuleviin kilpailuihin, tulevaan uraan, tulevaan osaamiseen. Tanssin harrastamisessa ja harjoittelussa tärkeintä on tämä hetki ja jokaisen lapsen ja nuoren kokemus juuri sen hetken tanssimisesta. Sen varmistaminen, että juuri tämänkertainen kokemus harjoittelusta tuo hyvää, on meillä aikuisilla.
Hyvää lasten oikeuksien päivää!
Salin poikki 