Muistatko, kun avauduin alkukesästä, miten neurotiede sai mut itkemään?! No nyt se tutkimus metodeineen liikuttaa jälleen.
Toukokuussa 2018 valmistunut väitöskirja tanssin vaikutuksista aivotoimintaan nosti keskusteluun tanssin erityisyyden liikuntamuotona ja herätti ajattelemaan, mitä jo pelkkä tanssin katseleminen saa tanssijan aivoissa aikaan. Hanna Poikosen tanssia ja neurotiedettä yhdistävä tutkimus on muotoutunut lisäksi myös WiseMotion -menetelmäksi, jonka avulla pyritään löytämään työkaluja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Menetelmälle löytyi tämän vuoden alussa muodoksi työpajatyöskentelyn, jossa tekeminen ja yhdessä kokeminen sekä puhuttu ajatustenvaihto ovat tärkeässä roolissa. Liike antaa tarttumapintaa yhteiseen työpajakeskusteluun, mutta myös laajempaan keskusteluun tanssin neurotieteestä. ”Puhetta ja tutkimusta tanssista tarvitaan, mutta tanssi on kokemuksellista, eikä siitä voi vain puhua. Tanssin kokemus tulee ensin ja neurotiede sen jälkeen”, Hanna totesi haastattelussaan.
Hanna ja WiseMotion-workshopit rantautuvat Tampereelle nyt viikonloppuna!
Varmaan universumilla taas asiaa, kun tanssin kehoa ja mieltä hellivää vaikutusta käsittelevä tutkimus tuli vastaan uudelleen. Treenikaveri yhdisti minut ja Hannan Facebook-keskusteluun, koska Hanna ja WiseMotion-workshopit ovat rantautumassa Tampereelle nyt viikonloppuna! Soittelin Hannan kanssa ja kävimme yhtenä myöhäisiltana keskustelun tanssin neurotieteeen tutkimisesta, WiseMotion-workshopeista ja siitä, mistä nyt tulevana viikonloppunakin näissä työpajoissa on kyse.
Omat kiinnostuksenkohteensa ja koulutuspolkunsa samaan tutkimukseen yhdistänyt Hanna kertoi keskustelussamme, että viiden vuoden väitöskirjaprosessin ja tutkimuksen julkistuksen yhteydessä kiinnostusta ja yhteydenottoja on tullut yllättäviltäkin suunnilta – tutkijoilta, taiteilijoilta, mutta myös yksityishenkilöiltä ja ihan ympäri maailmaa sekä kaikenlaisia kanavia pitkin. Monet ovat puhuneet oman kokemuksensa kautta, omasta tanssimatkastaan, ja lähestyneet subjektiivisen tanssikokemuksensa kanssa. Kaikki käydyt keskustelut ovat olleet Hannalle merkityksellisiä, sillä keskustelu ja ajatusten purkaminen ovat tärkeässä roolissa sekä WiseMotionissa että laajemmassa mittakaavassa;
Puhetta tanssista tarvitaan, jotta tanssin arvostus voisi nousta. Tanssi jää usein taiteen ja liikunnan jalkoihin ollessaan juuri siinä välimaastossa, vaikka tanssi voisi samasta syystä olla erityisasemassa ja tärkeässä roolissa ollessaan tässä taitekohdassa.”
Hanna on pitänyt WiseMotion -workshopeja ympäri maailmaa, Bostonista Kuopioon ja Berlinistä Hong Kongiin ja osallistunut useille festivaaleille tutkimuksensa ja menetelmänsä kanssa. Workshopeille osallistuu ihmisiä hyvin monenlaisilla taustoilla ja työpajat muotoutuvat aina osallistujien mukaan. Osa on tanssijoita, osa liikunnan muita ammattilaisia. Toisinaan työpaja on suunnattu muulle ammattiryhmälle, ja kaikkiin avoimiin workshopeihin osallistuu myös ihmisiä ilman tanssitaustaa. Joskus mukana on osallistujia, jotka sanovat, etteivät ole koskaan tanssineet.
Mihin WiseMotion on vietykin, vastaanotto on aina ollut positiivinen ja jokaisesta työpajasta Hanna kertoi voivansa ammentaa uutta. Vapaa konsepti ja monenlaisten ihmisten mukanaolo varmistavat, ettei kahta samanlaista työpajaa tule. Ihmisläheinen tutkija kertoo työpajatyöskentelyn ohjaamisen olevan hänelle loputtoman mielenkiintoista ja inspiroivaa.
Stressi, uni, ihmissuhteet, alakulo, muistaminen… Ammatillisia ja henkilökohtaisia aiheita, jotka koskettavat varmasti jokaista nykypäivän ihmistä. Näiden otsikoiden alla workshopeilla liikutaan ja keskustellaan ohjatusti siten mikä ryhmästä kulloinkin kumpuaa. Workshopin painopisteet ja osa-alueiden nouseminen riippuvat aina mukaan osallistuvista ihmisistä ja kontekstista. Jaottelu on tullut tanssin eri elementtien, kehollisuuden ja luovien prosessien kautta. Osa elementeistä on kummunnut suoraa tanssista tai tanssimaailmasta, osa on tullut osaksi työpajakokonaisuutta tutkimuksen myötä ja toisille aiheille on noussut tarve ajasta ja yleisön kiinnostuksista. Esimeksiksi muistiongelmien lisääntyminen yhteiskunnassa ja kiinnostus hyvinvoinnin eri ulottuvuuksia kohtaan, ovat nostaneet muutamia teemoja kokonaisuuteen. Joillekin osa-alueille on näyttäytynyt aukko koulutustarpeessa. Kunkin työpajan sosiaalinen puoli muotoutuu aina läsnäolosta ja läsnäolijoiden tilaan tuomista tarpeista ja kokemuksista.
Tärkeimmässä roolissa työpajaa ohjatessa ovat vetäjän näkökulmasta ihmisläheisyys ja vuorovaikutus. Vaikka Hanna ohjaa improvisaatiota, hän on samalla ryhmän sisällä, tanssien mukana ja osana ryhmää. Työpaja tulee aina ohjata kullekin ryhmälle sopivaksi, osallistujien lähtökohdat, liikkumisvalmiudet ja mukanaan tuoma fiilis huomioiden. Vuorovaikutustaitoja kysytään jälleen työpajan päättävissä ryhmäkeskusteluissa. Koska mukana on paljon erilaisille taustoilla työpajoihin osallistuvia ihmisiä, keskustelu voi lähteä mihin vain. Moni tulee hakemaan työpajoista apua myös arjen hyvinvointiin ja monilta ei-tanssijoilta tulee palautetta, että osallistuminen on tehnyt monta asiaa konkreettiseksi. Lisäksi kehollisen vuorovaikutuksen ja kosketuksen kautta ymmärrettyjä ja opittuja asioita ollaan alettu soveltamaan työpaikoilla lisäämään hyvinvointia.
Eri maissa työpajat muotoutuvat erilaisista kulttuurisista lähtökohdista johtuen erilaisiksi, mutta aiheet ovat ajankohtaisia kaikkialla. Neurotieteen asema ja vaikka näkyminen uutisoinnissa näkyy Hannan mukaan osallistujakunnassa. Esimerkiksi Saksassa, missä neurotieteet ovat arkisemmin esillä uutisoinnissa, mukaantulijoilla on erilaiset pohjatiedot ja kiinnostus työpajaa kohtaan. Toinen erontekijä eri maiden osallistujakunnan välillä on kulttuurinen käsitys ihmiskehosta ja kehollisuudesta. Kulttuuri vaikuttaa sitä kautta myös liikkumiseen ja osallistujien kehokäsityksen.
Tutkija on huomannut myös selkeän eron eri työpajatilaisuuksien keskustelukulttuurissa ihan täällä kotimaassakin. Koulutustilaisuuksissa keskustellaan eri asioita kuin avoimilla workshopeilla. Opettajien, fysioterapeuttien tai tanssiterapeuttien kanssa korostuu tanssin mekaniikka ja tanssitaiteilijoiden keskusteluissa tärkeään rooliin nousee luova työ. Kun kokoonnutaan ammatillisista syistä keskustelemaan kollegoiden ja muiden sidosryhmien kanssa, keskustelu on ammatillisesti virittynyttä, ja avoimissa työpajoissa keskustelut voivat lähteä mihin suuntaan tahansa, osallistujien kokemusmaailmasta ja historiasta riippuen. Yhteistä näille on kuitenkin aina keskustelun tärkeys.
Keskustelut ovat myös Hannalle äärettömän mielenkiintoinen osa workshopien vetämistä ja opetuspuolta purkaessaan hän jää pohtimaan rooliaan sessioissa. Opettaminen lienee liian voimakas termi, sillä hän on aina mukana jakamassa kokemusta ja sitä miten jaettu tilanne elää yhteen kokoontuneen ryhmän myötä. Hannan oma tanssihistoria on tuonut vetäjän rooliin mukanaan tapoja olla ja rakentaa jaettua tilaa. Katulajeista workshopajatukseen on tullut yhteisöllisyys, joka klassisella puolella ei Hannan mukaan ole tärkeää, kun taas katulajissa kaikki lähtee siitä. ”Siellä [katupuolella] ei ajatella virheitä, vaan yhdessä oloa ja pidetään hauskaa!”, mikä on myös WiseMotion työpajojen ajatus.
Työpajojen työskentelymuotona on siis ohjattu improvisaatio, joka on rakennettu siten, että kuka tahansa voi osallistua, ilman tanssitaustaakin. Samalla vapaa konsepti tarjoaa kuitenkin tanssijoille mahdollisuuksia haastaa itseään monella tasolla. Samaan tilaan mahtuu ammattitanssijoita ja niitä, jotka eivät koe koskaan tanssineensa. ”Upeinta on, jos saa tanssin innon syttymään ja näen, että joku on yhtäkkiä ihan liekeissä. Joskus joku tulee kiinnostuksesta neurotieteisiin ja toteaakin, että vitsi tää tanssi tuntuu hyvältä.” Tilanne lähtee yleensä meditaatiosta tai meditatiivisesta harjoitteesta ja yhtäkkiä huomataan, että hei, me tanssitaan.
Workshop tarjoaa iloa, luovuutta ja hauskuutta, eli asioita, joita toivoisi arjessa olevan joka ihan joka päivä. Hanna toteaa, että oman itsetuntemuksen kautta näitä saa kyllä käyttöön perusarkeenkin, ja niiden työkalujen löytämistä workshopeilla metsästetään. Tanssi on Hannalla itselläänkin käytössä vastapainona ja erityisesti väitöskirjaansa tehdessä hän kertoi tanssimisen olleen henkireikä. ”Tanssi oli niin eri tapa olla kuin rationaalinen ajattelu! Liikkumalla ja tanssimalla voi oppia muista osa-alueista, joita ei edes osaisi ennalta ajatella. Ja samalla saa inspiraatiota ja välineitä omaan hyvinvointiin yllättävän pitkälläkin aikavälillä.”
Mun mielestä tuossa kiteytyy juuri se tanssin hienous. Että tanssimisesta pääsee harvoin vain tanssimalla ja että sen kautta voi oppia niin monesta asiasta. Hannan kommentteja oli ihana kuunnella ja alleviivasin ja nyökkäilin useaan otteeseen vielä keskustelun muistiinpanoja lukiessakin. On upeaa, että joku on tuonut näkyväksi ja koettavaksi yhteyden tanssin ja hei neurotieteen välillä!
Kysyin vielä keskustelun päätteeksi, kenelle suosittelet kurssia ja yksiselitteinen vastaus kuului, että kaikille. Kaiken ikäisille, millaisella taustalla tahansa. Ihmisille, jotka etsivät inspiraatiota tai avaimia arjen hyvinvointiin, ihmisille jotka tekevät itsetutkiskelua, tykkäävät tanssia tai olla toisten kanssa. Helsingissä tätä workshopkonseptia ollaan viimeisimmäksi pidetty koulutuksena ikäinstituutiossa ja luovassa johtajuusfoorumissa, ja usein pyydetään pitämään työpajoja erialojen ja tasojen johtajille tai osaksi kehotietoisuuskoulutuksia. En usko, että itseään on edes mahdollista paikantaa yllämainittujen tai workshopkokonaisuuden aihealueiden ulkopuolelle.
Salin poikki 