On työpaikkoja ja työpaikkoja.

Mikä rentoiluviikonloppu – vaikka töitäkin oli.

Ihanat Dance Up Academyn Nina ja Julia olivat hankkineet meille työntekijöille hemmotteluajat Paratiisikadulta kauden päättäjäisiksi. Hoitoon sisältyi selän aromahieronta, intialainen päähieronta ja lämminkivirentoutus, yhteensä 75min. Saatesanoin ”Kauniita kampauksia ei kannata laittaa” päättynyt kutsu oli lausuttu suoraa keskeltä lämmintä halausta ja sisälsi kollegiaalisen huolenpidon lisäksi muistutuksen, että äitien pitää välillä varata aikaa ihan itselleen.

Vouhotin paikalle mutkan kautta ja pääsin teekupposen äärelle purkautumaan ulkovaatteistani. Siitä siirtyminen rauhalliseen huoneeseen, alushoususillaan pullean peiton alle oli melkoinen muutos äitiähuutavaan aamupäivääni. Muistaakseni siellä hoitotilassa oli jotain musiikintapaista tai äänimaailmaa taustalla.

Päähieronta tehtiin tuoksuttomalla neitsytkookosöljyllä ja se veti koko kropan kyllä rennoksi. Vaikka korut piti jättää pois, en saanut yläruston korua irti, mutta se ei kyllä haitannut toimitusta yhtään. Rintalihakset oli jumissa. Samoin about kaikki muutkin lihakset. Senpä vuoksi mun kroppa olisi oikeastaan tarvinnut ihan oikean, möyhivän hieronnnan. Rentoutushieronta tuntui aavistuksen pliisulta. Kuumakivirentoutus oli mukavaa. Jos olisin onnistunut pääsemään rentoustilaan, jossa muu maailma olisi unohtunut, oisin ehkä ollut aromahieronnastakin enemmän kuin tyytyväinen. Päässä kuitenkin surisi.

Tyypit puhuu, että vauhti kiihtyy loppuvuotta kohti ja hommat pakkautuu, mutta musta on tuntunut, että itsellä sama meno on jatkunut koko kauden. Mutta kai se on niin, että jos pitää olla jauhamatta, täytyy syödä suu tyhjäksi – joten surinallakin lieni tarkoituksensa.

Hoitojen jälkeen söimme illallista hotellin ravintolassa ja nautimme toistemme seurasta muiden kuin työjuttujen äärellä. Mikä lämminhenkinen työyhteisö!

Ennen illallista mun piti kuitenkin ajaa käymään kotona tsekkaamassa kaaos kotona ja mikä pääasiassa; tekemässä vähän töitä. Tässä syksyn(kin) aikana STUL:n tiedotushommissa on vierähtänyt yö jos melkein jokainenkin viikonloppuisin, ja nytkin piti kesken pikkujoulusession piipahtaa naputtelemaan tiedoterunko yön kisatuloksua varten. Kun vastaa kaikkien lajien kaikkien kisojen tiedotuksesta neljän tunnin työajalla viikkoon, toisinaan vähän harmittaa, että aina jostain täytyy joustaa. Itse asiassa harmittaa siihen malliin, että jos pomo vastaisi viesteihin tai mulle kuuluisi työterveys, kävisin vähän juttelemassa. Mutta ainakin päätin vakaasti, että näin nää hommat ei voi jatkua ja aion neuvotella muutosta.

Palatessani illallispöydän ääreen, multa kysyttiin ideoita, käteen ojennettiin lasi kuplivaa ja yhdessä naurettiin milloin minkäkin aiheen tiimoilta. Tämä alkusalaateista jälkkärikakkuihin nautiskeltu kokoontuminen rentoutti varmaan hoitoakin enemmän.

Viikonlopun rennoin oli kuitenkin tänään kehonhuoltotunnin päätteeksi vietetty viiden minsan roikkuminen pussissa. Ei surissut päässä. Ei ollut lihasjännityksiä tai tuntunut jumeja. Oli vaan pinkki pussi ja lilluin ilmassa ilman ajantajua. Suosittelen! Ja aion lisätä keväälle kalenteriini tällaista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s