Yhtäkkiä tuli kiire kertoa keväästä, kun kesä jo kolkuttaa! Tai sit ohimoissani jyskyttää jostain muusta syystä. Mutta haluaisin ajatella, että se on se kesän kolkutus, niin kuulostaa positiivisemmalta. Kevät kun tuttuun tapaan hurahti vauhdilla ja viimeaikaisesti itselleni tuttuun tapaan, en saanut asioita ajantasalla ulos, niin en sitten laittanut ollenkaan. Enkä tietenkään ennakoinut tätä kevään kulkua. (Note to self: ensivuonna vihdoin tiedät, mitä tehdä!)

Kertaan siis vaan veikeästi nää loppukevään tapahtumat, jotta päästään kiinni oikeasti ajankohtaisiin asioihin (kuten Nytke, pian alkava kesälukemisto-juttusarja, viimeisimmät maailmankaikkeuden huutelut, yks IGTV-sarja, ja tanssiproduktio, johon mut pyydettiin mukaan…) ja takaisin tän kanavan normaaliin, aktiiviseen menoon.

Mistä sun kirjoissa lasketaan kesä alkaneeksi? Kesäkenkien käyttöönotosta? Jätskikioskien ilmaantumisesta katukuvaan? Pääskysistä?

Aika monelle nuoremmalle tanssijalle sekä tanssin opettajille varma kesän alkamisen signaali on usein kevätnäytökset.

Meilläkin oli kevätnäytökset. Yksi, jossa mun huiput oppilaat esiintyivät Sampolan lavalla sellaisella energialla, jonka olemassa olosta en vielä kenraaleissakaan saanut maistiaisia! Vaikka meillä oli pitkä päivä, kun vedimme kenraalit alle ja näytöksen heti perään, tanssijat säkenöivät ja nauttivat päästessään näyttämään, mitä vuoden aikana on opittu. Pakko liputtaa kotiinpäin taas: on nimittäin niin, että Dance Up Academy on täynnä todella taitavia sekä lavan haltuun ottavia lapsia ja nuoria, joiden tekemisessä näkyi tänä vuonna vielä erityinen harppaus vuodentakaisesta eteenpäin. Ja yhtä upeeta on, että näitä tyyppejä on ilo opettaa!

Sitten oli toinenkin kevätnäytös. Sellainen, jossa olin itse lavalla. Kuten olen useamminkin maininnut, sunnuntait on mun. Sunnuntaisin käyn lataamassa akkuni ja varavirtalähteeni Russel Adamsonin tunnilla ja liitelen (tai laskettelen) seuraavaan sunnuntaihin niillä latauksilla. (juu, no hyvät omat opetukset antaa lisäpotkua matkalla) Siitä on about ikuisuus, kun oon itse ollut esiintymässä, joten päätin osallistua kevätnäytökseen. Toinen syy tai ansio on toki opettajani. Näytösfiilis oli energisöivä ja jännitys teki hyvää. Nautin, kun pitkästä aikaa tapasin taas puheliaan jännittäjäkaisun, jonka pursuileva energia kohdentui lavalla liikkeeksi. Voi kun teki hyvää! Ja onneksi suht pian pääsee taas nauttimaan lisää.

Olin suunnitellut kirjoittavani ihan oman tekstin keväästä. En nimittäin pidä siitä. Ehkä siinä on myös syy, miksi kirjoittaminen ja julkaisu takkuavat näillämain. Kaikki muukin nimittäin takkuaa. Tilanne olisi ansainnut mun vinkit kevätmasistelun selättämiseen. No, tiedämme, että sille on taas vuoden päästä paikka… Kevätsaatana kun tulee joka vuosi. Virtaa olen kevään riepottelussa saanut noista yllämainituista lavakokemuksista, ulkona koreoimisesta ja skidin uskomattomasta huumorintajusta. Meidän sidekickistä on tullut mielettömällä rytmitajulla varustettu, villi ja iloinen tyttönen, joka lähtee juoksemaan aina heti herättyään. Meillä on kotona valtavan hauskaa, vaikka vahvatahtoisen ja ketterän edistäjän kanssa ainakin neuvottelutaitoja myös koetellaan.

Tein tässä kevään aikana (tai siis tein valmiiksi) myös yhden verkkosivuston! Nimittäin tankotanssitaiteilija Henriikka Roo pyysi mua jeesiin blogin avaamisessa ja tällanen siitä tuli: My Glorious Gig Life on nyt valmiina vastaanottamaan kommenttejanne! Henriikka on nyt Fort Boyardin kuvauksissa Ranskassa, joten tekstiä alkaa varmaan tippua sieltä palatessa – ja eiköhän etenkin sitten.

Pian palaan näissä maailmankaikkeusasioissa ja laitan teille ulos ne kaksi muuta pohdintaa omasta tekemisestäni. Ja siis heti perään festariasioihin! Mitä hommia sä meinaat vielä tässä loppuviikosta saada valmiiksi?