Kesälukemista 2019 (KL19) esittelee tanssista ja sen lähitienoilta julkaisevia bloggaajia sekä heidän työtään viikon mittaisina highlighteina. Kunkin vierasviikon tiistaina julkaistaan mun kirjoittama, lyhyellä haastattelulla maustettu esittely ja kokemuksia spotissa olevan blogin parista. Loppuviikosta luettavaksesi jaetaan vierailijan tätä sarjaa varten tuottama julkaisu. Pääset tutustumaan viikon vieraan omaan sivustoon sivupalkin linkistä.
Toinen viikko & Thibault Monnier
Antoisia lukuhetkiä!
Tulin ensimmäisen kerran vastakkain tanssija, koreografi ja personal trainer, Thibault Monnierin kanssa Instagramissa. Thibault esiintyi Virpi Pahkisen teoksessa Tukholma-aikojen baletinopettajani kanssa, ja insta kertoi, että tyyppi saattaisi kiinnostaa. Edellämainitun yhteyden näin vasta paljon myöhemmin, mutta ensin huomioni kiinnittyi siihen, että tämä puhdaslinjainen ranskalainen tanssii Suomen kansallisbaletin riveissä. Päädyin tarkastelemaan lisää ja lukemaan yhtä syväluotaavimmista, omakohtaisimmista ja otsikoittain tyhjentävimmistä tanssiblogeista, joita olen koskaan lukenut!
Thibault on ranskalainen tanssija ja koreografi, joka muutti Suomeen työn vuoksi. Töiden ja opintojen perässä pitkin Eurooppaa matkustellut ja useaan kertaan muuttanut taiteilija on kertonut olevansa hyvin lojaali Suomen kansallisoopperan baletille, sillä siellä hän kasvoi ammattilaiseksi. Tanssin parissa tehdyn työn lisäksi Thibault opettaa kehonhallintaa ja liikettä erilaisille muotimaailman yritysasiakkaille ja on avaamassa personal trainer brändinsä tulevana syksynä. Uusi Muusa -sivustolla vuosi sitten keväällä kirjoitetusta haastattelusta voit lukea lisää Thibaultin taustoista sekä ajatuksia mm. tanssijan kohtaamista ulkonäköpaineista, kurinalaisesta koulutuksesta ja silloisista tulevaisuuden haaveista, joista osan voit nyt huomata jo käyneen toteen.
A Dancer’s Blog, Dancer On the Road on esittelytekstinsä mukaan intohimoaan toteuttavan miestanssijan elämästä kertova blogi, jonka keskiössä ovat tanssi, taiteet ja matkustaminen. Artikkelit ovat kokonaisuuksia, joissa ei sinkoilla, harhailla tai ripotella kuulumisten palasia freelance-tanssijan uran pirstaleisesta matkustusluonteesta huolimatta. Teksti on täynnä omakohtaista kokemusta, tuntemuksia ja havaintoja sekä loppuun asti mietittyä sanoittamista, joka antaa kirjoittajasta juurtuneen ja syvällisen kuvan. Thibault sanoo blogiartikkeleissaan lyhyesti isojakin asioita ja jatkaa heti seuraavassa lauseessa niiden taakse, vielä syvempiin mietteisiin. Jokaisen teeman kohdalle on selkeästi pysähdytty ja jokainen tekstissä esitetty aatos on pohdinnan lopputulosta.
Mun lukijakokemuksen mukaan tekstit on selkeästi kirjoitettu tanssimaailmaa ymmärtäville, sillä perusjuttuja ei pitkästi jäädä taustoittamaan. Blogia lukevalle tanssijalle tämä on ihanan raikasta. Teksteissä ei jäädä selittämään tanssijoille usein ennalta selkeitä tai helposti ymmärrettäviä asioita, vaan asian toteamisen jälkeen pääsee suoraa lukemaan pidemmälle vietyä pohdintaa. Ikään kuin pääsisi heti keskustelemaan yhteisymmärryksessä. Thibault toteaa itse kuitenkin uskovansa, että artikkelit voivat koskettaa myös taideyhteisön ulkopuolisia lukijoita; Kaikki käyvät, eri iässä, eri elämäntilanteissa, elämässään läpi tiettyjä hetkiä, joiden kanssa hänen sanansa voivat hyvinkin resonoida. Tämän kuultuani osasin ottaa itseni pois tanssija-boksista ja olla samaa mieltä.
Thibault aloitti kirjoittamaan blogia, sillä maailma ja ura eivät tuo kaikkia vastauksia eteen helpolla. Tanssija ajatteli, että omista kokemuksistaan kirjoittaminen saattaisi auttaa nuorempia, samanhenkisiä tyyppejä. Tanssista, liikkumisesta, matkustamisesta ja fittneksestä kirjoittaminen on muodostunut myös tavaksi pitää kirjaa omista tekemisistä ja kohdatuista asioista. Silti, vaikka Thibault kirjoittaa jakaakseen kokemuksiaan, ensisijaisesti hän kirjoittaa itselleen.
Kuulostaa ehkä oudolta konseptilta, mutta sen lisäksi että jaan kokemuksiani, haluan ajatella kirjoittavani muisteluhengessä, mitä tähän mennessä olen käynyt ja elänyt läpi, muodostaa toisen näkökulman elämääni, antaa itselleni aikaa saada tiettyjä asioita päätökseen, inspiroitua ja jatkaa eteenpäin pikku polullani.
Koreografi kertoo kirjoittavansa kenelle tahansa, jolla on aikaa ja kiinnostusta lukea hänen tekemisistään ja ajattelee lukijakunnan muodostuvan entisistä kollegoista, ystävistä ja perheenjäsenistä sekä sittemmin sosiaalisessa mediassa kohdatuista tuttavista. Tietyn yleisön nimeäminen olisi hänen mielestään vaikeaa, sillä hän ei kirjoita blogia kaupallisessa mielessä tai tietty yleisöryhmä mielessään.
Vuoden aikana blogiin on lisätty seitesemän julkaisua. Ensimmäisellä lukukerrallani koin, että tekstit tarvitsevat sulattelua ja ilmaa väliin. Kesälukemista 2019 -sarjaa aloittaessani ahmin kuitenkin kaikki julkaisut lähes yhteen menoon läpi. Koin oivalluksia, inspiroitumista ja pysähtymistä siinä missä viimeksi näiden saavuttamiseksi mun piti sulkea sivusto viikoiksi ennen kuin jatkoin seuraavaan tekstiin. Tekstit eivät ole vaikealukuisia tai juoni kulje pilvissä. Artikkelit ovat vain niin jämäkästi asiassa, että lukuhetken on mentävä yksiin artikkelin tai blogin hengen kanssa.
Visuaalisesti julkaisut ovat miellyttävän (muttei liian) pelkistettyjä ja toimivat alustana ammattilaiskuville, reissuotoksille ja kuville Thibault’n teoksista. Tekstijulkaisuissa tehosteena käytetty lihavointi rytmittää tekstiä ja antaa pitkiin artikkeleihin mielekkäitä kiinnekohtia. Kivan twistin antaa myös toistaiseksi yksittäinen vlog, joka ohjaa katsomaan bloggaajan YouTube-kanavaa sekä tutustumaan paremmin Movement in the Wild -projektiin. (Projektilla on muuten myös omat verkkosivut, joilta löytyy oma bloginsa!) Videopäiväkirja antaa myös uuden ulottuvuuden siihen käsitykseen, joka kirjoittajasta sivuston perusteella muodostuu.
Mulle on ollut mieletöntä lukea, kuinka todellisen avoimesti Thibault pyrkii suhtautumaan kaikkeen ja katsomaan muiden tekemää taidetta itsensä tai omien ennakkoajatustensa ulkopuolelta. Useassa kohtaa hän kannustaa lukijoita antamaan taiteelle sekä muille ihmisille mahdollisuuden tulla ymmärretyksi tuomitsemisen sijaan. Yllätyksekseni olen kokenut hurjan mielenkiintoiseksi myös sen, miten Thibault kuvailee Suomea ja kertoo kokemuksiaan Suomessa olostaan. Diggailen myös sitä, miten merkityksellisenä blogissa käsitellään taidetta sen eri muodoissa.
Tätä juttua varten antamassaan haastattelussa Thibault sanoi taiteen tekemisestä, blogin kirjoittamisen merkityksistä ja sananvapauden toteutumisesta näin:
Usein taiteilijat ajattelevat, että heidän taiteensa on ainut kanava heidän sanoilleen, oli kyseessä sitten workshop tai esitys. Se on mielestäni erikoinen konsepti, minkä kanssa olen osittain erimieltä. KYLLÄ, taide on alusta kuvitellulle, luovuudelle ja mielikuvitukselle. Uskon kuitenkin, että tämän päivän yhteiskunnassa taiteen olisi aika päivittyä ja tulla kosketuksiin todellisen maailman kanssa ennen kuin tyystin kadotamme yhteyden tähän kasvavaan sukupolveen, joka ei ymmärrä taiteellisen työn tärkeyttä.
Thibault on kertoo haluavansa voida päivittää blogiaan useammin. Tekstin ja ajatusten kirkastaminen kuitenkin kestää ja toisina hetkinä kirjoittamiseen ei taas ole aikaa. Kirjoittaminen antaa kuitenkin alustan sananvapaudelle, jota hän ei pääse samalla tavalla käyttämään, paitsi kohdatessaan yleisöjä tai tavatessaan fittnes asiakkaitaan. Blogissa hänellä on myös ääni, jolla Thibault kokee voivansa muistuttaa, ettemme ole täällä yksin. Olemme yhtä suurta yhteisöä, joka saa elinvoimaa siitä mikä ikinä kenetkin ajaa ylös sängystä joka päivä.
Tässä Thibault’n vastaukset viikon haastatteluun:
[Voit lukea englanninkielisen alkuperäishaastattelun jutun lopussa olevasta liitteestä]
Miten esittelisit itsesi sinua ennestään tuntemattomalle?
Olen vain ihminen, tylsä, kummallinen, hullu, tiedostava; tuhansien kulttuurien ja horisonttien muotoilema. Olen liikkuja/liikuttaja (a mover), luoja (a creator), inspiroitunut otus (an inspired animal).
Mitä lisäisit esittelyyn nämä asiat sinusta jo tietävälle?
Henkilö, joka jo tietää kaiken edellä mainitun, saattaa tietää kaikki ulottuvuuteni. En piilottele mitään. Minut on tehty jakamaan, joten sanoisin vain, että ota yhteyttä ja tulet näkemään, HAHA!
Millaisia työkuvioita meneillään?
Tällä hetkellä keskityn itseeni ja omiin onnellisuusprojekteihin, mikä taideyhteisössä on iso tabu, josta kukaan ei puhu. Joskus minusta tuntuu, että klisee kärsivästä taiteilijasta, jolla on tarve ilmaista itseään vaatisi 24/7 toteutusta, eikä se vain ole minua.
Menneet pari vuotta ovat olleet henkistä ja fyysistä vuoristorataa, jonka tahti on nyt hidastumassa. Minun on aika sulkeutua linnaani (oli se sitten mieleni tai kaapinkokoinen asuntoni) joksikin aikaa, ennen kuin voin lähteä uuteen seikkailuun. Tulen ulos uutena ja valmiina jatkamaan hillitöntä elämääni. Tällä hetkellä projektini ovat sekoitus itseäni linnassani sekä kulkua kohti tulevia mahdollisia yhteistöitä. Minut tehty äärimmäisyyksistä. Noiden sanojen ytimen tavoittaminen on todella hankalaa, joskin olen varma, että se antaa jonkinlaisen vastauksen.
Tämän sanottuani, voin vihjaista, että suunnittelen personal trainerin töitä tulevien asiakkaideni kanssa, kehittäen brändiäni ja valmistautuen palaamaan Helsinkiin elokuussa, uusi fittnes ammattilaisen työkalu vyölläni. Minusta tuli juuri Fysioline Academy of Finlandin saliohjaaja ja jatkan opintojani sertifioiduksi edistyneen tason personal traineriksi. Jos kukaan on kiinnostunut, bookkaan jo syyskauttani… Siitä tulee hauskaa!
Löydät minut kaudella 2019 – 2020 myös esittämässä omia luomuksiani Suomessa, mutta kuullaksesi niistä lisää, täytyy sinun seurata sosiaalista mediaani @thibaultmonnier (Instagram) tai @thibaultfitmover (facebook).
Se riippuu, mihin sijoitat itsesi, sekä tietysti asenteestasi kysymykseen. Moni sanoisi, että tanssijalle kesäaika on syvältä. Ja Pohjoismaissa täytyy todella käntää kärsivällisyysasetuksille, sillä aika hidastuu ja rytmittyy pääasiassa kesäfestivaalien mukaan (joita ylhäällä pohjoisessa on harvassa). Keski-Euroopassa asiat näyttävät hilpeämmiltä, joten se riippuu täysin siitä, mihin onnistut pääsemään töihin kesän ajaksi. Mikäli et saa töitä, on aika rentoutua, osallistua vihdoin treenitunneille, vierailla tanssiryhmissä tai eri koreografien luona… Tehdä jotain erilaista (Sivuhuomio: Näitä on mahdollista tehdä myös hyvin vähällä rahalla).
Monilla tanssiryhmillä on tosin myöskin loma-aika kesällä, mutta se tarkoittaa vain sitä, että monet upeat taiteilijat ovat vihdoin vapaita lentämään muualle joksikin ajaksi. Itse tykkään käydä katsomassa mitä tahansa esityksiä siellä, missä ikinä olenkin. Kesä on minulle myös hitaampi ajanjakso, enkä heinäkuussa tee ylseensä fyysistä työtä tanssiprojektien osalta. Elokuussa taiteellinen työskentely alkaa uudelleen.
Vaikka en esiinny tai opeta kesäkaudella, kesä on minulle aikaa suunnitella tulevia projekteja ja ammentaa inspiraatiota asioista, joihin muulloin taiteellisen kauden aikana ei ole aikaa keskittyä. Pääsen myös vierailemaan sekä oikean että henkisen perheeni luona. Voisi sanoa, että minulla on kesäloma, mutta se on vain näkökulmakysymys, sillä pysyttelena aktiivisena koko ajan. Vierailen myös eripuolilla työskentelevien ystävieni luona… En oikeastaan koskaan pidä lomaa, en pidä siitä. Matkustan töideni puolesta paljon ja jokaisella matkalla pidän huolen, että minulla on töistä huolimatta tarpeeksi aikaa itselleni kierrellä ja katsella. Mutta lomat eivät ole minulle. Loma on kiva sosiaalinen termi, joka on keksitty miellyttämään toimistotyöläisiä (ei pahalla – rakastan toimistotyöntekijöitä) mutta taiteilijat eivät oikein voi käyttää sanaa. Suhtaudumme liian intohimoisesti siihen mitä teemme ripustaaksemme sen yhtenä aamuna sängyn viereen roikkumaan, jotta voisimme palata sen pariin viikkoja tai kuukausia myöhemmin.
Kuten sanottu, satun olemaan myös personal trainer ja pidän huolen, että paikallinen kuntosali tulee tutuksi, missä olenkin. Jos pidän taukoa, se liittyy pääasiassa harjoitusaikatauluuni ja on ehkä maksimissaan kolmen tai neljän päivän mittainen. Yleensä fitnesskeskukset toivottavat minut tervetulleeksi jopa ilmaiseksi, sillä en viivy kaupungissa pitkään ja minulla on useita mielenkiintosia metodeja, tekniikoita ja kokemusta jaettavaksi. Teen ja työskentelen paljon kehonpainoharjoittelun kanssa (calisthenics), liikkeiden keskittyessä venyvyysharjoitteluun, mikä on melko harvinainen ohjaussuuntaus. Teen parhaani herättääkseni asiakkaiden kiinnostuksen ja usein onnistunkin. Jos sattuu, että pysyn yhdessä paikassa kahta viikkoa pidempään, hankin oman salikortin ja käyn treenaamassa päivittäin.
Tähän on vaikea vastata. Moni ajattelee, että palautuminen tarkoittaa auringossa tai missä vaan istumista tunteja päivässä viikon ajan, samalla syöden kaikkea, mitä työkaudella ei pitäisi. Ymmärrän, että mieli tarvitsee lepoa. Fitness alalla, kuten myös fysioterapiassa ja lääketieteen saralla, tiedämme, että aktiivinen palautuminen on paras ratkaisu pitää taukoa normaalista aktiivisuustasosta. Se voi tarkoittaa niinkin yksinkertaista asiaa, että teet lajia, jota et normaalilla kaudellasi tee, ja mikä mielestäsi on HAUSKAA. Sen ei tarvitse olla edes laji tanssimaailman sisällä, jos olet tanssija; Se voi olla jotain muuta, vähän vastaavaa, sanotaan esimerkiksi vaikka jooga. Siinä keskitytään tasapainoon, rentoutukseen, hengitykseen ja venyvyyteen… Mutta se voi olla myös jotain, mitä sinulla ei ole muuten koskaan aikaa tehdä, kuten uiminen – kevyttä kropalle, mutta mahdollistaa kuitenkin kokonaisvaltaisen liikkumisen.
Oma lempparini on vaeltaminen. Saan siitä vapaudentunteen, jollaista harvoin koen. Erityisesti löytäessäni uusia paikkoja ensimmäistä kertaa. Sen lisäksi mieleni vaeltaa. Sanotaanko, että vaeltaessani 60km kolmessa päivässä (seuraava vaellukseni) reissu säilyy myös fyysisenä ja saan siten pähkinänkuoressa kaiken. Säilytän tasapainon tehden jotain hauskaa, mitä rakastan.
Aktiivisena pysyminen… Tämän konseptin ymmärtäminen oli minulle hyvin vaikeaa ollessani nuori tanssia. Kuitenkin nyt ymmärrän aktiivisena pysymisen tärkeyden, silti ottaen sen kevyesti, jotta keho ja erityisesti mieli pysyvät viihdytettyinä ja rentoina. Vanhetessa aktiivisena pysyminen on myös tapa antaa kropalle cool down ilman, että sitä laittaa nukkumisasetuksille. Muuten liikkumisen aloittamisesta tulee joka kertaa kivuliaampaa. Ja rakastan kehoani, enkä halua vahingoittaa sitä vähääkään. Aktiivisena pysyminen saattaa tarkoittaa tarkoittaa myös jotain, mikä ei vaadi fyysisyyttä, kuten maalaaminen, meditaatio tai runous. Jotain, joka mahdollistaa kehon ja mielen yhteyden ja pitää hereillä.
Tanssijan lomavinkit 2019?
Pysy nesteytettynä, haali annoksesi valoterapiasta, pysy inspiroituneena.
Thibault äänessä loppuviikosta Salin poikki -blogin vierailijajulkaisussa!
Read the original interview in English:
Interview with Thibault Monnier 7_2019
Salin poikki 