Moi.

Viimekerrasta on aikaa. Tänä aikana olen pääasiassa treenannut käsilihaksia kuudenkilon painolla. Lisäksi olen tehnyt töitä viestintäkoordinaattorin roolissa, opettanut (yksin ja yhdessä Sidekickini kanssa), sopinut uusista yhteistyökuvioista sekä keskittynyt uuteen henkilökohtaiseen projektini, josta en meinaisi malttaa odottaa, että pääsen kertomaan!! Äitihommien lisäksi. Olen myös kirjoittanut viisi blogitekstin luonnosta ja aikatauluttanut juttuja päin helvettiä. Niin ja sitten treenannut käsilihaksia kuudenkilonpainolla.

Sanoinko jo, että olen treenannut käsilihaksia kuudenkilonpainolla? Tämä mun #Sidekick kaikessa ihanuudessaan on ollut kannettavaa laatua viimeisen kuukauden aikana ja tuntuu että kAikki muu laahaa nyt perässä. Tilanne on onneksi helpottunut, minkä lisäksi tajuan myös, että niin sen tärkeysjärjestyksen kuuluukin olla juuri nyt. (Lapsia ei pidä raahata siis perässä, joten raahautukoot muu)

Ja vaikka kuulostaa, että olenpa tehnyt kamalasti kaikkea, noiden juttujen tekeminen ei joka hetki ole tapahtunut sadalla prosentilla. Mikä harmittaa itseäni kovasti.

Tosin juuri tuossa väitin oivaltaneeni jotain asioiden tärkeysjärjestyksestä… Ja kuuntelinpa vastikään lähetystä työtyytyväisyydestä, elämän järjestelystä ja motivaatiosta ja siellä nainen sanoi, että jotta voi olla tyytyväinen elämäänsä, tulisi määrittää, mikä on riittävän hyvä tai riittävän hyvin tehty. Ja kun ajattelen sitä kuudenkilonpainon treenin määrää, niin olen kyllä sen lisäksi tehnyt vähintään riittävän määrän duunia! Lisäksi yritän muistuttaa itseäni, että on mahdoton tehdä joku asia hyvin, jos ei edes tiedä että se joku asia tulisi ylipäätään tehdä.

Mutta että semmonen blokki.
Tässä kuva kakusta tasaamaan sykettä:

Ensi vuonna blogissa on joulukalenteri.

Tänä vuonna aion vaan kertoa parit loistavat joululahjavinkit tanssi-ihmisille ja huomauttaa, että jos et jo lukenut juttuani Letkiästä ja Miljasta, niin nyt kannatta. Kohta nimittäin tulee tarinaaa niin että pohkeet hikoaa, kuten pitkänmatikanopettajallani oli aikanaan tapana sanoa. No niin.

Kivaa olla takasin!