Tanssinopettajan työssä kohtaa kaikenlaisia tilanteita. Usko pois. Jos se ei ole oma tai oppilaan aikaansaama tilanne, niin joku tunnin ulkopuolinen tuo tullessaan tapahtumia. 

Minä olen pitämäni tunnin aikana ollut selvittämässä tekstiviestikiistaa, opetellut uutta kieltä tullakseni ymmärretyksi, takavarikoinut purkinkansia (loppu)tunnin ajaksi, joutunut kuuntelemaan spekulaatiota punattujen huulten merkitystä miesten mielikuvissa, kerrannut viikoittain, miksi kannattaa valita portaat hissin sijaan ja mittaillut kirjakasoja pään alle. Olen myös mennyt opettajan roolissa nyrkkitappelun sekä remontin aloituksen väliin ja ottanut kantaa erilaisten vartalotyyppien arvostukseen.

Näitä tapauksia yhdistää ainakin tarve perustella kantaa, valintaa tai omaa toimintaa sekä vaatimus rakentavalle tavalle ottaa palautetta vastaan. Samalla siinä asettaa itseään johonkin positioon suhteessa vallitsevaan todellisuuteen ja ilmaisee laatuvaatimuksia omalle tunnille sekä omalle opetukselle.

Tanssiminen on elämää ja tanssituntien kulisseissa sekä tanssitunneillakin keskustellaan kaikesta, mitä elämään liittyy. Tanssi tuo toki esiin erityisesti tanssimaailmaan ja tanssimiseen liittyviä aihepiirejä (kuten nyt ne vartalotyypit, mittasuhteet ja portaiden käveleminen), mutta myös tanssitunteihin ja -kouluihin liittyviä kontekstuaalisia juttuja (kuten ryhmädynamiikat, ystävyyssuhteet ja hierarkiat). Jokainen tanssija ja opettaja tuo saliin mukanaan myös kimpun jokaisen omaan elämään, tilanteeseen ja elinpiiriin liittyviä asioita, jotka erilaisina päivinä ja eri fiiliksellä nousevat pintaan eri voimakkuuksilla.

Samalla tanssikoulut tarjoavat jokaiselle lapselle ja nuorelle sekä aikuisharrastajalle tilan, jonka ulkopuolelle on mahdollista jättää kaikki arkihuolet, tuntea kuuluvansa osaksi ryhmää ja keskittyä kaikenlaisten ulkoisten vaikuttimien sijaan siihen, miltä tanssiminen tuntuu.

Mulle itselleni tanssikoulu on ollut juuri sellainen erityinen kaninkolo, josta ulkomaailmaan poistuessa kaikki on näyttänyt vähän kauniimmalta, koska oma olo on treenin jälkeen ollut niin sata kertaa parempi. Vaikkei lähtötilanteessakaan olisi ollut juuri moittimista. Saati sitten niinä kertoina, kun treenit on selkeästi toimineet pakopaikkana muusta todelisuudesta! Tanssikoululla olen myös automaattisesti ollut osa ryhmää, mutta voinut omavalintaisesti olla vain itseäni varten, mikäli ryhmässä olo ei jollakin kertaa ole niin hotsittanut.

Meillä käytiin tanssikoululla parin viime viikon aikana läpi toisten kunnioittamiseen, kiusaamiseen ja työrauhaan liittyviä juttuja joka tunnilla. Kimmokeena toimi koulullamme ilmi tullut kiusaamistapaus ja se, että meidän tanssikoulukulttuuriin eivät semmoiset ilkeilyt yksinkertaisesti kuulu. Pienellä koululla, jos nyt suuremmallakin, asiaan kuuluu ja tulisi kuulua toisista huolenpitäminen, hyvän yhteishengen ylläpito ja sen tosiasian tunnustaminen, että näiden asioiden eteen voidaan tehdä valintoja.

Me valitsimme tehdä selväksi, että asiat tulee selvittää selän takana supisematta ja ryhmäläisistä pidetään huolta. Teimme yksinkertaiset säännöt epämiellyttävien tilanteiden ratkaisemiseksi ja pyrimme vahvistamaan jokaisen uskoa omaan pystyvyyteen mahdollisia kiusaamistilanteita kohdattaessa niiden lopettamiseksi. Kaikilla tanssitunneille osallistuvilla on oltava oikeus oppia uutta ja opettajilla työrauha tehdä omaa osuuttaan tässä kuviossa. Niinpä opettajaa kuunnellaan – ei puhuta päälle ja kännykät jätetään salin ulkopuolelle.

Paitsi että kerromme oppilaillemme, miten meillä toimitaan, on tiedostettava se miten päästessämme ja joutuessamme selvittämään näitä kaikenlaisia elämästä kumpuavia tilanteita, otamme samalla kantaa usean silmäparin edessä. Tanssinopettajat ovat varhaisia idoleita ja esimerkkejä tanssin polulla. Tanssinopettajilla on valtaa, mutta myös ihan valtavasti mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaisiin käytänteisiin, tapoihin ja suhtautumiseen tanssioppilaat oppivat. Opettajina vaikutamme näillä huomioilla myös omaan työtyytyväisyyteemme.

Vaikka porukassa oltaisiin vain sen yhden tunnin ajan viikossa, sillä voi olla suuri merkitys jonkun maailmankuvaan, itsetuntoon ja yhteenkuuluvaisuudentunteeseen. Ja hei tietysti myös tanssiharrastuksen tai -uran jatkumiseen.

Minä muistan, miten opettaja kommentoi treenikaverin reisien paksuutta. Minä muistan, kuinka opettajani sai pukuhuoneeseen itkemään piiloutuneen kaverin takaisin saliin. Minä muistan, miten erityisasemaan itsensä nostanut tyttö tuotiin ryhmän toimesta hellin ottein takaisin porukkaan. Minä muistan, miten meille kerrottiin, että meidän tarkoituksemme on ryhmässä tukea jokaisen oppimista. Minä muistan, miten oppilaani itse selvittivät konfliktitilanteen ja entistä parempana porukkana jatkoivat yhdessä oppimista.