Tanssin uutisointi on ollut kivasti kasvussa. Aina mediatulvassa ja kevään kovimmalla kisatreenikaudella (jos ihan aina muutenkaan) ei ehdi huomata, miten ja missä tanssista kirjoitetaankaan tänään. Koostan kevään viikottaista uutiskatsausta tanssin uutisoinnista – jäikö listasta tältä viikolta jotain oleellista?
Tanssista on tällä viikolla uutisoitu printissä ja verkossa ja se on kirvoittanut melkoista keskustelua. Osa artikkeleista tuli vastaan some-feedissä, yksi Facebook-ryhmästä ja joku mulle suoraa linkitettynä. Aion vielä osallistua keskusteluun facessa tai ottaa siihen kantaa täällä. Ja morjensta, Poikonen! Taas esillä – jea.
Aivoliiton Korvaamaton kovalevy -verkkosivustolla julkaistussa Tanssi hoitaa aivoterveyttä -artikkelissa (tää olikin muuten ns.”vanha” artikkeli, mutta nousipa sekin esiin useammassa suunnassa tällä viikolla) tuotiin taas esiin tanssin terveysvaikutuksia mielen hyvinvointiin ja kokonaisvaltaiselle terveydelle. Artikkeli nostaa yhden yllättävistä Hanna Poikosen tutkimustuloksista ja muistuttaa että tanssiminen kuin tanssiminen – lajista, tyylistä ja tilasta riippumatta – edistää aivoterveyttä ja vähentää stressiä ja tervehdyttää. Mutta tervehdys: Tanssiminen ei ainoastaan hidasta aivojen muistiviestejä lähettävän valkoisen aineen tiheyttä, vaan myös lisää valkoista ainetta ikääntyvien tanssijoiden aivoissa!
Poikosen tanssia ja neurologiaa yhdistävästä työstä voit muuten lukea lisää täältä ja täältä.
Tanssin opettaminen ja koreografin työ vativat kompetenssia, jota voi hyödyntää muussakin yhteydessä. Koreografi ja Oulun ammattikoulun tanssin lehtori Petri Kauppinen on ehdolla Oulun teatterin uudeksi johtajaksi. Teatterin nykyisen taiteellisen johtajan Kari-Pekka Toivosen sopimus päättyy huhtikuun puolivälissä. Hakuprosessissa oli alunperin toistakymmentä ehdokasta, mutta Kauppisen, yhdessä kahden muun hakijan kanssa, koettiin täyttävän kriteerit parhaiten. Kriteereitä olivat korkeatasoinen taiteen tekemisen visio, innovatiiviset ajatukset teatterin uusista toimintatavoista ja yleisöistä sekä erinomaiset vuorovaikutus- ja henkilöstöjohtamistaidot. Toinen ehdokas on ohjaaja Alma Lehmuskallio, kolmas hakija ei ole halunnut nimeään toistaiseksi julki. Lue Kalevan juttu täältä.
Teatterinjohtajahaun temmellyksessä 13.3. Kalevassa julkaistiin uudestaan tammikuun lopussa julkaistu artikkeli, jossa Kauppinen pohtii taiteellisia valintoja ja uraansa.
Edellä mainitussa uudelleenjulkaisussa tuodaan esille, että Suomessa teattereilla ei ole omia tanssiryhmiä, lukuun ottamatta Helsingin kaupunginteatteria. Helsingin kaupunginteatterilla tanssii Jyrki Karttusen johtama 12-henkinen Helsinki Dance Company, joka istuu myrskyn silmässä Kaupunginteatterin johtaja, Kari Arfmannin, Ylen artikkelissa tiputtamien tylyjen kommenttien kanssa. Artikkelista ei kaikilta osin aivan käy ilmi, mikä on Arfmanin lausuntoa ja mikä toimittajan asennetta – paitsi niiltä osin kun Arfman vähättelee tanssiryhmän asemaa ja merkitystä. HDC:lle haetaan uutta … vetäjää. ”Arfmann puhuu mieluummin ryhmän vetäjästä kuin johtajasta, koska johtaja-sana on hänen mukaansa ylimitoitettu tanssiryhmän kohdalla.”
Helsinginsanomat eivät ottaneet Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton, Teme:n, hallituksen jäsenen ja Sirkus- ja tanssitaiteilijat ry:n (STST) puheenjohtajan, Veera Lambergin lähettämää vastinetta julkaisuun. Yleisönosastokirjoituksen lähdettyä tarkistuskierroksen jälkeen lehdelle, HS:n vastaus kuului: ”valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta julkaista kirjoitusta”. Lambergin kirjoittama Tanssitaiteilijoiden ammattitaidon kuseenalaistaminen julkisesti on epäasiallista vallankäyttöä julkaistiin 10. päivä Temen sivuilla.
Lyhyesti muualla: Antroblogin kolumnissa Miia Halme-Tuomisaari pohtii, Mikä on toimittajan vastuu taiteilijoiden urasta ja maineesta sekä kommentoi tapahtunutta perustellusti työpaikkakiusaamisen näkökulmasta.
Viimeisen uutispoiminnan tiivistyksen jätän FB-käyttäjälle Saame Haapa, joka kirjoitti Teatteri ja Tanssi -lehden artikkelista facejulkaisussaan näin: ”Kaksi kriitikkoa käyvät keskustelua kahden eri tanssiteoksen äärellä ja ovat niistä eri mieltä. Keskustelu sivuaa mm. tanssin ja esitystaiteen suhdetta, immersiivisyyttä ja erilaisia osaamisen tapoja ja laatuja. On toiveikasta lukea kuinka kaksi eri mieltä olevaa ihmistä keskustelevat mielipiteistään niin, että ainakaan lopputuloksesta en lue tarvetta pakottaa toista omaan näkemykseensä. Hieno yhdistelmä kriittisyyttä, heittäytymistä keskusteluun vastakkaisen näkemyksen kanssa ja lopputulosta, joka avaa varmasti uusia näkökulmia molemmista suunnista keskusteluun saapuville.” Vaikka en pääasiassa poimi koosteeseen yksittäisiä teoksia koskevaa uutisointia tai arviointeja, poikkeuksiakin tapahtuu. Kun artikkelin muoto tai muu anti tanssille on sen arvoista!
PS. Breakingista tuli olympialaislaji Pariisin 2024 Olympialaisiin!
PPS. Urban Apa:n uusi julkaisusarja NEXT STEP – KOHTI PAREMPAA TANSSINOPETUSTA / osa 1 julkaistiin neljä päivää sitte.